Durian fruit

Durian fruit
Durian hedelmä

perjantai 16. syyskuuta 2011

Finaali - Pohdintoja, tilastoja ja kuulumisia matkan varrelta


 Tervehdys vielä viimeisen kerran Aasian reissumme tiimoilta. Olemme kotiutuneet reissustamme Suomeen turvallisesti ja täysin ehjinä noin kuukausi sitten. Halusimme ottaa ensin hieman etäisyyttä matkaamme ja sen asioihin, ennen kuin kirjoittaisimme blogin päätösjakson. Näin ehdimme sulatella ensin matkalla tapahtuneita asioita ja pystymme paremmin taas vertailemaan niitä tuoreessa muistissa oleviin ”suomalaisuus-seikkoihin”. Tietysti tähän blogiin kokoamamme tietopaketin laadintaankin kului hyvä tovi, emmekä kaikkien arjen askareiden keskellä ole kerenneet valmistella kirjoitusta. Mutta viimeinen blogikirjoitus on viimein valmis ja olemme saaneet päätökseen tämän suuren urakan.

Olemme koonneet viimeiseen blogiin hauskoja yksityiskohtia matkan varrelta, rankanneet visiitin kohteena olleiden maiden paikkoja ja tilastoineet kaikkea mahdollista. Toivottavasti esittämämme asiat jaksavat vielä viihdyttää ja kummastuttaa pientä ja suurta kulkijaa.



A) Tarinan päätös


Tarinamme pitää tietysti saada päätökseen, joten kerromme vielä jokusella sanalla viimeisten päivien tapahtumista. Mitään nähtävyyksiä, eikä toiminnallisia kokemuksia ollut tässä kohtaa enää listalla, joten tarinassa ei tule tapahtumaan enää sen suurempia käänteitä.

Meille tuli viimeisten blogitekstien kanssa lopussa varsin kiire ja saimme edellisen kirjoituksen Koh Phi Phi:n saarelta julkaistua nippa nappa ennen Suomeen paluuta. Tämä johtui hieman odottamattomasti sellaisen perustarpeen, kuin sähkön puuttumisesta. Kun palasimme Bangkok:iin 15.8.2011, majoituimme jälleen Khao San Roadin vieressä sijaitsevalle Soi Rambutrille, jonka läheisyyteen yöbussi oli meidät tuonut. Tällä kertaa aloitimme yöpaikan etsimisen Rambutrin toisesta päästä ja löysimmekin kadun loppupäästä edullisen Sitdhi Guest house -majoituksen. Sieltä huone ”irtosi” 300 baht:in (~7,20e) hintaan, joka oli vielä 50 bahtia (~1,20e) edellistä tämän alueen majoitustamme edullisempi. Kyseinen huone oli varsin edullinen, tuulettimella ja vessalla varustettu perus guesthouse-majoitus. Tällä kertaa huoneessa oli sellainen yksityiskohta, joka pisti silmäämme vasta lyhyen oleskelun jälkeen: Huoneessa oli vain yksi sähkötöpseli, johon oli kiinnitetty seinässä ollut tuuletin. Tämä tarkoitti sitä, että jos halusimme pitää läppäriämme tai muita sähkölaitteitamme verkkovirrassa, piti meidän hoitaa asia hikoilun lomassa. Niinpä muun muassa blogin laatimisen parissa emme halunneet viettää kovin pitkiä aikoja yhteen menoon, jonka lisäksi tietysti nopeaa tahtia haihtuva aikamme sai meidät haluamaan oleilla mahdollisimman paljon ulkona Bangkokin tunnelmissa.

Bangkokin ilmettä.



Khao San Road – neljä päivää ja kolme yötä jäljellä

Vietimme Khao San Roadin läheisyydessä vain ensimmäisen päivän ja yön tehden samalla minimaalisesti ostoksia ja nauttien viimeiset Chang-oluemme. Chang tarkoittaa elefanttia ja se on suomalaiseen makuun vahvaa (ja ehkä hieman petollistakin) olutta. Tutkimme samalla netin tarjoavassa kahvilassa sopivia majoituspaikkoja, jotka olisivat metroverkoston lähellä - halusimmehan majoittua sopivaan paikkaan ajatellen ostosparatiiseja sekä lentokenttämetroyhteyttä ja tähän tarpeeseen Khao San Road:in lähiseutu ei vastannut ollenkaan. Päädyimme tutkimustemme seurauksena siihen, että pääjuna-aseman, Huolamphongin, läheisyydessä olisivat kaupungin seuraavaksi edullisimmat yöpymisvaihtoehdot KSR:n jälkeen. Majoituspaikkojen hintojen oletimme tietysti nousevan hieman muuton yhteydessä, mutta se olisi rahan arvoista, kun juna-asemalla on myös metroasema.


Ajattelimme seuraavana aamuna ottaa reissun päätöksen kunniaksi tuktuk-kyydin Huolamphongin asemalle, jottei meidän tarvitsisi kävellä tuota usean kilometrin matkaa painavien rinkkojemme kanssa. Olimme kuitenkin tulleet siihen lopputulokseen, että hinnasta olisi parempi sopia kuljettajan kanssa, joka ei kärky alueella olevia rikkaita turisteja ja niinpä päätimme kävellä ensin jonkin matkaa alueelta poispäin. Kohtalo oli kuinkin päättänyt oikaista tuon hetkellisen mielenhäiriömme (yksityiskohdat seuraavat myöhemmin) ja päädyimme, matkateemallemme uskollisesti, taittamaan tuon koko hikisen matkan juna-asemalle kävellen. Olimme hoitaneet pyykkimme vielä viimeisen kerran edellisen päivän aikana, joten hikoilukaan ei tällä kertaa haitannut, kun pystyisimme vaihtamaan määränpäässämme vielä puhtaat vaatteet samalle päivälle toistamiseen.

Tässä kodassa mainittakoon vielä seuraava seikka: tuo noin 90 päivää kestänyt matkamme oli tosiaan opettanut meille monia käytännön taitoja, joista yksi oli suunnistaminen vieraassa kaupungissa, jota pääsimme nyt tehokkaasti hyödyntämään. Jos muistatte vielä alkupään kirjoituksista edellisen Bangkokin suunnistusreissumme Khao San Roadilta majoituspaikkaamme, joka sijaitsi juna-asemalta vielä eteenpäin, muistatte myös sen, että meillä meni tuolloin kolmisen tuntia aikaa löytää perille, jonka aikana eksyimme tietysti useaan otteeseen. Tällä kertaa suunnistus olisi onnistunut silmät kiinnikin, ja matka taittui suorinta tietä varsin kohtuullisessa ajassa, ilman minkäänlaisia ongelmia – tietysti. Tämän niksin salaisuuden voimme paljastaa uteliaille: sen sijaan, että luottaisimme epätarkkoihin turistikarttoihin ja tieviittoihin (joita usein puuttuu risteysalueilta), luotamme kompassiin, jonka ilmansuunnat eivät koskaan valehtele sekä mahdollisiin maamerkkeihin (eli esimerkiksi korkeisiin rakennuksiin, joiden sijainnin tunnemme ja jotka näkyvät kauas) - näiden avulla suunnistus onnistuu yleensä varsin hyvin. Tietysti kartoistakin on aina apua, mutta olemme oppineet kantapään kautta, ettei reitin onnistumista kannata jättää ainoastaan niiden varaan.

Bangkokin liikennemäärä se ei ole muuttunut mihinkään poissaollessamme.



Huolamphong – kolme päivää ja kaksi yötä jäljellä

Kuljettuamme erään aiemmin tutuksi tulleen nähtävyysalueen ja chinatownin läpi, saavuimme lopulta tutulle Huolamphongin juna-asemalle. Tiesimme entuudestaan, että aseman lähettyvillä oli useita junamatkaajille tarkoitettuja majoituksia, joissa ei tähdätty niinkään viihtyvyyteen, vaan ainoastaan siihen, että pysähdyksen tekevä matkalainen saisi katon päällensä yhdeksi yöksi. Ennen majoituksen etsintäurakan aloittamista, päätimme käydä tankkaamassa vettä aseman läheisellä 7–11-kioskilla. Siellä pääsimme hyödyntämään karttunutta Bangkok-tietämystämme, kun eräs ”kolleega” kyseli neuvoa, mihin päin kaupunkia hän oli junalla saapunut.

Aseman läheltä bongasimme muutamien ”majoitusliikkeiden” kylttejä, joista siiviläämme osui ensimmäisenä ”Station hotel” -nimeä kantanut betoniyksilö. Yllätykseksemme paikan hintataso oli varsin kohtuullinen, 250 bahtia (~6,00e) per yö, ja päätimmekin huoneen tarkistamisen jälkeen valita tämän paikan majoitukseksemme viimeiseksi kahdeksi yöksi. Hintahan oli odottamaamme halvempi.

”Hotelliamme” ei voinut todellakaan sanoa luksukseksi - päinvastoin. Tämä paikka pisti ymmärryksemme hotelli-sanan määritelmästä uusiksi. Aiempien kokemuksiemme varjostamana, olimme eläneet siinä ymmärryksessä, että hotelli-nimikkeen erotti guest houseista se, että niissä oli tarjolla ilmaiset hammasharjat matkalaisille – väärin! Tämän kolkon paikan luksus oli se, että paikassa oli hissi, joka tosin oli myös tunnelmaan kuuluvan kolkko ja äkkipysähdyksen tarjoava ahdas ”kone”. Kuudennessa kerroksessa sijainnut huoneemme oli varsin tilava sekä korkeakattoinen. Tuuletin ja vessakin kuuluivat kalustoon. Lisäksi ilmastoinnista vastasi betoniritilät ulkoseinässä sekä käytävän seinässä.  Sähköpistokkeita ei ollut ensimmäistäkään, joka teki suuren rajoitteen blogitehtailullemme. Päätimme kuitenkin ottaa tämän edulliseksi osoittautuneen yösijan, sillä olihan kyse viimeisistä öistämme ennen paluuta yltiöluksukselta tuntuvaan kerrostaloasuntoomme. Ja pitihän vielä ne viimeiset kylmät suihkutkin saada kokea, eikö vain?

Station Hotel -huone omassa loisteessaan.


Näin siis majoitumme alueelle, jossa ei ollut tarjolla hyviä ravintoloita, internetin tarjoavia kahviloita, sähköpistokkeita tai muutakaan luksukselle omaista lukuun ottamatta kattavia liikenneyhteyksiä. Majoittumisen jälkeen käytimme samaisen päivän (tuon jo suoritetun kävelylenkin jälkeen) sekä seuraavan pitkän päivän käyden läpi suuren MBK-ostoskeskuksen sekä parin pienemmän tavaratalon valikoimia siten, että palasimme tuonne kolkkoon paikkaan vasta iltasella. Matka taittui helposti metrolla Huolamphongista Silom:iin, josta lyhyen kävelyn jälkeen oli yhteys skyrail:iin ja sillä keskustan National stadium tai Siam -asemille.

Toisena matkapäivänä meidän oli aivan pakko etsiä se yksi kauppakeskus, josta oli löytynyt toisen matkalaisen parhaaksi ateriaksi valitsema ”egg nodels with brown sauce” -ateria. Tuo yksi niistä tusinasta kauppakeskuksesta, jotka ensimmäisellä visiitillä kävelimme läpi, löytyi yllättävänkin helposti. Odotimme tutussa ravintolassa aterioitamme vesi kielellä, kun tarjoilija palasi hetken annosten tilaamisen jälkeen kertomaan, että muna-riisi-nuudelit olisivat loppu ja tilalle pitäisi valita toinen annos. Mietimme tietääköhän tämä ihminen, että olimme odottaneet tätä kokemusta yhdeksänkymmentä päivää. Muuttaisiko se mitään, jos kertoisimme, että olimme nimenomaan etsineet juuri tätä ravintolaa, jotta voisimme tilata juuri tämän annoksen? Hetken mietinnän jälkeen oli vain todettava, että annos on tämä, laita sinne lisukkeeksi vaikka riisiä. Tarjoilija kertoi, että heiltä löytyisi kyllä paksua tai ohutta nuudelia, joista valinta oli jälkimmäinen. Niinpä hetken (pitkän) odottelun jälkeen, toisen matkalaisen edessä oli nyt lähes samanlainen annos, kuin 90 päivää sitten. Lopputulos oli hyvä, joskaan ei lähellekään sama kuin edellinen. Liekö vika ollut kokissa, nuudeleissa vai ajan kultahampaassa, mutta tämä hyvänmakuinen annos ei vain maistunut yhtä juhlavalle. No olimme silti saaneet kelpoateriat reilun euron hintaan per henkilö, eli ei tästä oikein valittaakaan voinut.

Erikoinen idea: Terassilla varustettu kahvila ostoskeskuksen sisällä.

Hieno Frappe Mochiato tms oli tarjolla eräässä pienessä kahvilassa, josta wifiä metsästimme.


Ruokailun jälkeen loppupäivä sisälsi pääosin kävelyä ja ostosten tekoa. Päivän päätteeksi palasimme ”hotelliimme”, jossa keksimme jäädä ”uunottamaan” aulatilaan, josta olimme bonganneet pistorasian. Samalla latasimme tietysti kannettavamme akun, jotta meillä olisi mahdollisuus julkaista blogi seuraavana päivänä jostain nettikahvilasta. Olimme näet päivällä menneet erääseen netin tarjonneeseen kahvilaan juomaan kuumat juomat vain, jotta voisimme tehdä blogipäivitystä. Yritys oli kuitenkin kaatunut siihen, ettei kannettavassamme ollut akussa virtaa ja pöytämme viereisestä pistorasiastakaan ei tullut sähköä, vaikka olimme paikan varta vasten sähkön toivossa valinneet. Lisäksi koko MBK-kauppakeskuksesta ei löytynyt kahvilaa, jossa olisi ollut ilmainen netti. Syy lienee se, että Bangkok:in keskusta on pullollaan langattomia verkkoja, jotka ovat matkapuhelinyhtiöiden hallinnoimia ja heidän asiakkaidensa ilmaisessa käytössä – ei siis meidän saatavilla.


Viimeinen päivä koittaa

Seuraava päivä olikin jo lähtöpäivä. Lentokoneemme lähti Bangkok Suvarnabhumi international airportista klo 18.40. Olimme jättäneet itsellemme thaimaan rahaa ennalta määrätyn summan, jolla laskimme pääsevämme kentälle ja syövämme lounasta sekä kentällä virvokkeita. Check-out meidän oli määrä tehdä vasta puolelta päivin, jotta aikaa ei olisi liikaa ennen kentälle lähtöä, jonka olimme ajatelleet tapahtuvan klo 15. Rinkkojen pakkaamisen olimme hoitaneet edellisenä iltana, jolloin olimme aamulla suhteellisen valmiita. Jostain syystä heräsimme niin aikaisin, ettei kolkossa hotellissa odottelusta tullut sitten mitään. Poistuimmekin hotellista jo ennen yhtätoista ja tarkoituksemme oli mennä syömään Huolamphongin alueella ennen siirtymistä lentokentälle. Tiesimme, että vaihtoasemalla, jossa MRT-metro vaihdettaisiin kentälle menevään cityline-junaan, ei todellakaan ollut mitään ravintoloita.

Reput pakattu - aika lähteä kotia kohti.


Epäonneksemme huomasimme myös, että ennalta katsomamme ravintolannäköinen paikka sekä nettikahvila olivat kiinni, eikä aseman luota löytynyt mitään auki olevaa ruokapaikkaa. Niinpä teimme sen ainoan ratkaisun, joka tässä tilanteessa oli vaihtoehtona - lähdimme siis kentälle. Matka kentälle ei kestänyt tästä sijainnista yhtä kauaa, kuin tullessamme maahan, joten olimme kentällä jo puolen päivän paikkeilla. Nyt meillä oli siis edessä usean tunnin odottelu.

Lentokentällä aikamme pyörittyämme, katsoimme sopivia ruokapaikkoja (ja hintoja). Keksimme lopulta palata kellarikerrokseen, josta onneksemme bongasimme Subway-ravintolan. Tuo ravintola valikoitui meille sopivaksi paitsi edullisten hintojen, mutta ennen kaikkea siksi, että havaitsimme siellä olevan asiakkaille tarkoitetun wlan-yhteyden. Niinpä otimme molemmille puolen jalan patongit itse valitsemillamme täytteillä, isohkon yhteisen limpparin ja sijoituimme pieneen nurkkapöytään, jonka vieressä ”sattui” olemaan pistorasia. Tuolla vietimme aikaamme usean tunnin ajan ja saimme sopivasti ilmoille toiseksi viimeisen blogikirjoituksemme - juuri sopivasti.

Blogin julkaisun jälkeen pystyimme hyvillä mielin siirtymään avautuneeseen check-in-lähtöselvitykseen ja siirryimme turvatarkastuksen sisäpuolelle. Loput thai baht:it saimme kulutettua durianin makuisiin toffeisiin, sekä veteen ja pariin limutölkkiin, jotka kätevästi meiltä takavarikoitiin vaihtoyheyden turvatarkistuksessa Hongkong:in lentokentällä. Niinpä vietimme parituntisen vaihtoajan kuivin suin Honkkarin suurella lentokentällä, jossa kävely oikealle portille kesti, liukuhihnoja pitkin, puolisen tuntia.

Turvatarkistus koneesta saapuvien ja muun alueen välissä oli mielestämme varsin turha (ja epäoikeuden mukainen) mutta itku ei tuossa kohtaa auttanut, kun silmämme seurasivat juuri ostamiemme tölkkien matkaa kohti roskakoria. Hyvitystä asiaan myöhemmin tarjosi se, että myös Hongkongista Helsinkiin vaihtamaan lentävät paikalliset saisivat saman kohtelun kotimaamme lentokentällä.

Hong Kongin lentokentällä saimme yllätykseksemme kuulla kuulutuksen lennollemme myös Suomeksi, joka herätti heti huomiomme. Suurin osa koneemme matkustajista oli kuitenkin honkkarilaisia tai vaihtoyhteydellä lentäviä, eikä suomalaisia juurikaan osunut silmiimme. Lentomme lähti joskus 00.30 paikkeilla paikallista aikaa ja se kestäisi kymmenen tuntia - ei siis mikään matka-aika kaiken kokemamme jälkeen eli ”peace of cake”.


Lopulta, tuon ei niin hyvin nukutun yön jälkeen, Finnairin lento AY70 Hong Kongista Helsinkiin laskeutui maan kamaralle ja huomasimme olevamme jälleen tutun tuoksuisessa kotimaassamme. Koneesta ei Helsingin suuntaan ollut jäämässä monikaan, joten passintarkastukset ja reppujen saanti ei kestänyt varttituntiakaan. Kello oli kuusi aamulla ja päivä oli 19.8.2011 - olimme palanneet viileällä ilmastollaan tervehtivään Suomeen, jossa kaikki ympärillä tapahtuva tuntui jotenkin niin luonnolliselta ja tutulta. Kaikki asiat tuntuivat olevan siten, kuin ne olivat lähtiessäkin olleet ja nyt arki oli jälleen edessä. Matka oli siis ohi!


B) Havaintoja matkan varrelta

Päätimme kertoa vielä muutamia meitä huvittaneita ja ihmetyttäneitä asioita, joita tiellämme ja bussimatkoillamme pääsimme todistamaan.


1. Laosilaiset hautajaiset

Laosin vuoristossa suoritetun bussimatkan aikana pääsimme ikkunasta todistamaan erään pikkukylän hautajaisia. Runsaslukuinen kylän väki kulki normaalisti pukeutuneena kulkueessa, jonka etupäässä (ilmeisesti vainajan omaiset) kuljetettiin arkkua. Seurue kulki kylän läpi yhtenä virtana aivan kuin ilmoittaen kaikille vainajan poismenosta.

2. Bangkokin metron turvatarkistukset

Bangkok:in metroon mentäessä täytyi aina mennä turvatarkistuspisteen ohi kävellen metallinpaljastimen läpi. Pisteessä oli aina turvatarkistaja, joka halusi nähdä avatut reput ja laukut. Nämä tarkistuspisteet lienee tehty siksi, että metron käyttäjät tuntisivat olonsa jotenkin turvalliseksi, sillä mitään uhkaa ne tuskin estäisivät. Hauskan tästä asiasta teki se, että emme tiedä, olisiko näiden turva-alan ammattilaisten koulutuksessa kerrottu ehkä, että pommit ja muut uhkaavat asiat ovat selkeästi merkittyjä, sillä tarkistus oli varsin pintapuoleinen. Esimerkiksi kun toisella meistä oli rinkka, jossa sisällä oli tavaraa täynnä oleva reppu, riitti tarkistajalle luonnollisestikin rinkan avaaminen. Samanlaiset tarkistukset olivat aina edessä ja erästä tarkastajaa kiinnosti lähinnä hienosti paketoitu lelu, joka selkeästi oli ”uhkaava”. Ymmärrämme tietysti, että näillä kävijämäärillä tarkan seulan rakentaminen olisi erittäin haastavaa, mutta nykyisellään tarkistukset ovat varsinainen vitsi.

3.  Onnettomuus Hanoissa

Pääsimme taksin kyydistä todistamaan Hanoin miljoonakaupungissa erästä vilkkaalla kadulla sattunutta onnettomuutta, jossa oli tapahtunut ilmeisesti jokin kolari. Koko katu oli aivan tukossa sillä paikallisten mielestä oli ilmeisesti ihan ok pysäköidä ajoneuvonsa keskelle risteystä vain, jotta he voisivat pällistellä tilannetta. Tilanteen hulvattomuuden kruunasi vielä ambulanssi, joka oli saapunut onnettomuuspaikalle. Ambulanssin perästä astui ulos hoitohenkilökuntalainen, joka leppoisasti tupakka suussa tuli itsekin toljottamaan tilannetta – ei kovin ammattimaista toimintaa.

4. Korealainen tilaihme: Hyundai Starex

Kuinka paljon tavaraa mahtuu pieneen Hiaceen? Se jääköön tällä erää vailla vastausta mutta sen sijaan kerromme, kuinka monta mahtuu korealaiseen Hyundai Starex -pakettiautoon. Tuo idän ihme toimii ajokkina monien yhteyksien välillä niin Laosissa kuin Vietnamissakin. Kyse on siis minibussiajokista. Toki koimme kyseisessä autossa (tai jossain kolossa sen viidestä penkkirivistä) monia lämminhenkisiä ja tiivistunnelmaisia hetkiä matkoillamme, mutta ennätys, jonka todistimme, tapahtui Vietnamissa. Nuo viekkaat minibussit lähtivät yleensä asemilta vasta ”täytyttyään”, mutta kun kyytiin otettiin matkan varrelta vielä lisäpopulaa, alkoi tunnelma vasta tiivistyä. Ennätysluku, jonka kyydistä laskimme (itsemme mukaan luettuna) oli 23 ihmistä. Kun kuskin viereen eteen mahtoi kolme ihmistä, taitava matemaatikko voi helposti laskea, montako ihmistä on ollut yhdessä neljästä penkkirivistä. Näiden lisäksi kyydissä oli tietysti kaikkien matkatavarat ja parit riisisäkit tarjoamassa rattoisat oltavat. Matka-aika mitattiin tietysti tunneissa ja tie oli usein kurvikas ja vauhti kova – tämä on siis hyvä harrastus extreme-matkailijoille.

5. Seuraa häitä palvelu

Tunnetko olevasi häähullu vai viihdytkö muuten vain juhlissa? Vietnamin Sihanoukvillen guest housemme tarjosi asukkailleen myös palvelua osallistua paikallisiin häihin – maksusta tietysti. Kysymys kuuluukin, ottaisitko omiin häihisi kuokkavieraita kattamaan osuuden häiden kovista kuluista? Aika kekseliäs bisnes, sanovat matkalaiset.

6. Vietnamin ajotyyli - niin sitä pitää

Tuntuuko joskus siltä, ettei Suomessa osattaisi ajaa autoa? Ehkä meidän pitäisi ottaa hieman oppia Vietnamin ajotyylistä. Kerroimme aiemmin Hanoin hirvittävästä ruuhkasta ja täynnä olevista teistä. Tähän voimme vielä lisätä, että koko Vietnamissa on aivan omanlaisensa ajotyyli, joka mahdollistaa suuren väestön liikkumisen ”moottoriteillä”, joissa on vain ”yksi” kaista molempiin suuntiin – tai oikeastaan kaistoja on kaksi, sillä vastaantulevien kaistoja käytetään armotta hyväksi. Erityisesti sydänvikaisten kannattaa etukäteen tottua ajatukseen, että Vietnamissa kuskit ovat pelottomia ja niin kyytiläistenkin kannattaa olla välttyäkseen verenpaineen nousulta. Tuolla ohitellaan jatkuvasti ja sääntö on se, että vastaantulevat mopot voivat aina väistää reunan kautta ja suurempien ajokkien kanssa lopputulos voi päätyä molempien äkkijarrutukseen, ellei ohittaja pääse livahtamaan juuri pois alta. Meille ei koskaan selvinnyt mikä tuolla lasketaan ”läheltä piti” -tilanteeksi, mutta sen näköisiä tilanteita tapahtui aivan jatkuvalla syötöllä, jolloin ei auttanut muuta kuin sopeutua asiaan ja uskoa vahvasti siihen, että kuljettajat todella osaisivat asiansa.

7. Monenluokkaisia makuupaikkalippuja Vietnamin junassa

Yritimme kertaalleen hyödyntää pitkulaisen Vietnamin junarataverkkoa yöjunan toivossa. Kyseinen juna oli kuitenkin ilmeisesti täynnä ja kuljettaja olisi tarjonnut meille vielä ”viimeisiä” makuupaikkalippuja junan lattialta. Voihan senkin makuupaikaksi laskea, mutta me päätimme jättää nuo käytävänukkujan unelmapaikat väliin. Tietysti voidaan todeta, että niiden mukavuustaso olisi tuskin ollut paljoa ”hard sleep” -paikkoja huonompi, joiden kovuutta lippumyyjä kuvasi ”osuvasti” koputtamalla betonipöytään.

8. Kuinka vaikeaa voi olla saada Tuktuk Bangkokissa?

Ecoystävällinen liikenneväline - Tuktuk.


Kuten olemme aiemmin kertoneet, on lähes joka paikassa ollut aina ärsytykseksi asti näitä viheliäitä hyeena-eläimiä, joiden suustaan pääsee jatkuvasti outo äänähdys ”tuk tuk”. Bangkok ei ole tässä asiassa mikään poikkeus. Se, mikä meitä matkamme loppupuolella asiassa ihmetytti, oli seuraava ”sattumusten sarja”:

Aiemman kertomamme mukaan, olimme kerrankin päättäneet, normaalin tapamme vastaisesti, ottaa tuktuk-kuljetuksen siirtyessämme muutaman kilometrin matkan. Kävelimme Khao San Roadilta jonkin matkaa poispäin, jolloin eteemme ajoi sopivasti eräs kuljettaja tyhjän tuktuk:insa kanssa. Kysyimme kuljettajalta ensin muutamaan otteeseen, olisiko hän vapaa, saamatta kuitenkaan vastausta kysymykseen. Niinpä siirryimme suoraan seuraavaan kysymykseen, paljonko maksaisi matka Huolamphongin juna-asemalla? Kuljettaja yritti selittää jotain kiusaantuneen oloisena, jonka jälkeen hän päätti jatkaa matkaansa. Ajattelimme, että ilmeisesti kyseessä oli jokin miljonääri tai vastaava, joka nostalgiasyistä ajelee huviksensa tyhjällä tuktuk-ajoneuvolla, eikä hän siksi halua mitään asiakkaita kyytiinsä.

Niinpä jatkoimme matkaamme kävellen eräälle nähtävyyksiä sijainneelle alueelle, jonka läheisyyteen oli parkkeerattu useita tuktuk-ajoneuvoja kuljettajineen. Saimme jutun päästä kiinni erään luoksemme tulleen kuljettajan kanssa. Hän tarjosi meille kovasti nähtävyyskierrosta ”edullisesti”, mutta sanoimme haluavamme mennä Huolamphongin juna-asemalle. Hän tietysti kysyi, että ”miksi ihmeessä”, jonka jälkeen totesimme haluavamme mennä sinne. Sitten hän kertoi, että kulman takana olisi turistitoimisto (jonka ohi olimme jo kertaalleen kävelleetkin), josta saisi ostaa junalippuja. Kerroimme hänelle ties kuinka moneen kertaan, ettemme tarvitse tai halua ostaa mitään lippuja - haluamme mennä Huolamphongin asemalle. Sitten hän tarjoutui heittämään meidät kympillä kyseiseen turistitoimistoon ostamaan junalippuja, jonka jälkeen aloimme luopua toivostamme tämän henkilön suhteen. Hän kertoi, kuinka voisi viedä meidät katsomaan isoa buddhapatsasta, jonka totesimme olevan käden osoittamassa suunnassa ja jonka olimme jo nähneen edellisellä visiitillä pari kuukautta aikaisemmin. Lopulta kuljettaja ”ymmärsi” yskän ja osoitti kädellään, että juna-asema on tuolla suunnassa. Mietimme, että joko hän ei todellakaan pidä ihmisten kuljettamisesta tai sitten hän todellakin haluaa näyttää ihmisille niitä nähtävyyksiä. Niinpä päätimme jatkaa matkaamme hänen osoittamaansa suuntaan, jossa myös itse tiesimme juna-asemalle johtavan tien sijaitsevan. Matkaa oli enää parin kilometrin verran.

Noin viiden sadan metrin kävelyn jälkeen kohtasimme seuraavan tuktuk-kuljettajan, joka pysähtyi luoksemme. Kysyimme häneltä jälleen kyytiä juna-asemalle, johon saimme taas kysymyksen ”Why?”. Kuittasimme sen turhautuneina vastauksella ”That’s why” ja jatkoimme kaupan tekoa. Tuo kuski suostui jo jossain määrin yhteistyöhön mutta hän heitti ilmoille jonkin järjettömän hinnan. Kerroimme, että juna-asema olisi 1,5 kilometrin päässä ja että reitti olisi varsin helppo ”tuosta suoraan ja ”Chao Krungin kohdalta vasemmalle”. Kaveri totesi, että siellä olisi niin kova ruuhka, ettei meidän hinnallamme homma olisi muka kannattavaa. Me totesimme vastaan, että ”olet ilmeisesti sitä mieltä, että meidän kannattaa siis kävellä” ja jatkoimme matkaamme.

Kuinka vaikeaa siis voi olla saada tämänkokoisessa kaupungissa tuktuk-kyyti? Ei tässä auttanut muu kuin ihmetteleminen. Ilmeisesti ajatus siitä, että joku haluasi mennä juna-asemalle, eikä ostaa lippua, olisi niin järjetön, ettei hän vain kerrassaan voinut olla tosissaan asian suhteen.



C) Asiaa sukelluksesta

Vedenalainen ihmeiden maailma odottaa tutkimistaan. Pinnan alla riittää kyllä ihmettelemistä suuremmallekin seikkailijasielulle.


Sukeltaminen oli eräs mielenkiintoisimmista, antoisimmista ja hauskimmista harrastuksistamme, jota reissu meille tarjosi. Päätimme erotella sukeltamisen omaksi osaksi muun muassa kustannusten osalta, sillä tilaisuuksia harjoittaa tätä hienoa harrastusta ei varmasti tule eteen liian usein. Nyt ei siis ollut aika kitsastella asian suhteen.

Suosittelemme aloittelevalle sukeltajalle Koh Tao:ta. Saari on sukellusharrastajan näkökulmasta erittäin halpa, siellä on ammattimaisia sukellusopettajia pilvin pimein ja nähtävää on varmasti sen verran, että se riittää räjäyttämään ensikertalaisen tajunnan uuteen uskoon. Takaamme, että tuon kokemuksen jälkeen, pinnan alaisen maailman unohtaminen ikuisiksi ajoiksi, on suorastaan mahdotonta. Siihen jää koukkuun.


Sukellustilastoja

Sukeltajilla, kuin myös meilläkin, on tapana pitää lokikirjaa sukelluksistaan. Niiden valossa voimme tarjota teille seuraavia tarkkaakin tarkempia tilastoja:

- Teimme reissulla yhteensä 16 sukellusta.

- Sukelluksista neljä suoritettiin Etelä-Kiinan merellä Nha Trangissa Vietnamissa, ja 12 Thaimaassa, joista yhdeksän tapahtui Koh Tao:lla, Siiaminlahdella ja kolme Koh Phi Phi:llä, Andamaanien meressä.

- Sukelluksista yhdeksän liittyi johonkin sukelluskurssiin sisältäen siten erilaisia harjoitteita ja seitsemän oli puhtaita hupisukelluksia.

- Näimme yhteensä 15 eri sukelluskohdetta, joista yhden kohteen sekä päivän- että yön valossa.

- Pisin aika sukellukselle yhdellä tankilla oli 55 minuuttia ja syvin sukellus oli 30 metriin.

- Keskiarvoinen sukellus kesti 44 minuuttia ja sen maksimisyvyys oli 18,81 metriä.

- Sukelluspäiviä oli yhteensä seitsemän jolloin sukelluksia oli 2,3 kappaletta / sukelluspäivä.

- Keskimäärin sukeltaminen maksoi 30,03 euroa per henkilö per sukellus. Keskimääräistä sukellushintaa nosti suoritetut sukelluskurssit.

- Halvimmillaan hupisukelluksen sai Koh Tao:lla 16,21 euron hinnalla. Kallein hupisukellus oli Koh Phi Phi:llä 34,42 euron hintaisena.



D) Parhaat mestat & tylsimmät kaupungit

Pääsimme suhteellisen äkkiä konsensukseen siitä, mitkä paikat tarjosivat reissumme viihtyisimmät visiitit ja vastaavasti parhaat spotit tylsyyteen kuolemiseen haluavalle. Monet yrittivät lypsää meistä irti sitä kuningaspaikkaa, joka olisi se ”kaikkein paras paikka”. Yksittäistä, ehdottomasti parasta, paikkaa on mielestämme mahdotonta sanoa, mutta onnistuimme kuitenkin lypsämään itsestämme parhaan (ja pahimman) paikan jokaisesta maasta.


Parhaat ”mestat”

Laos: Vang Vieng

Vang Vieng - eloisa kaupunki vuoristojen keskellä.


Vang Vieng:issä oli sitä jotain. Siellä leppoisa tunnelma yhdistyy halpoihin hintoihin ja hyviin palveluihin. Paikka on pieni, mutta sen läheysyydestä löytyy paljon tekemistä. Näitä asioita ovat esimerkiksi kajakointi, tubing, huippuhienojen luolien tutkiminen ja uiminen turkoosinvärisissä puroissa. Eikä pidä unohtaa noita euron maksavia huippumaukkaita ja täyteläisiä patonkejakaan tai sitä auringonlaskua, joka tapahtuu hienojen vuorimaisemien taakse. Vang Vieng on siis jokaisen Laosiin matkustavan pakkovalinta!

Vietnam: Cat Ba Island

Cat Ba - Saari suoraan Jurassic Parkista.


Sanomattakin on selvää, ettei Vietnamia voi millään lävistää, kulkematta Halongin lahden läpi. Miksei siis ihailisi noita uskomattomia maisemia tämän kauniin ja viihtyisän saaren kautta, jossa visiitti kannattaa, vaikkei pitäisikään parituntisesta venematkasta erityisemmin. Cat Ba tarjoaa Halongin lahden limestone-kierroksen lisäksi kauniita hiekkarantoja, turistipalveluita sekä mahtavaksi kehutun luonnonpuiston. Tämä on siis selkeä valinta Vietnamin ykkösmestaksi!

Kambodža: Siem Reap

Siem Reap tunnelmallinen kaupunki kambodzalaisittain.


Siem Reap ei valintana varmaankaan selittelyjä kaipaa. Sieltä löytyvät reissumme uskomattomimmat rauniot sisältäen maailman suurimman uskonnollisen rakennuksen, Angkor Wat:in temppelin. Muutoinkin Siem Reap on sopivan tunnelmallinen pikkukaupunki, jossa matkalainen viihtyy mielellään. Tänne meidän ei tarvitse ketään erikseen kehottaa, sillä moni matkaa Kaakkois-Aasiaan juuri näiden raunioiden takia.

Thaimaa: Koh Tao

Koh Tao - Paradise.


Aiempia blogitekstejä lukeneille ei liene tullut suurenakaan yllätyksenä, että raatimme valitsi yksimielisesti tämän kilpparisaaren Thaimaan kohteidemme parhaaksi paikaksi. Koh Tao tarjoaa sellaista rentoa tunnelmaa, mitä ei missään muissa matkakohteissamme ollut tarjolla. Leppoisa saarielämä kohtaa lempeän merenalaisen maailman, rauhalliset illat ja kauniit auringonlaskut. Mukana on tietysti turistien kaipaamat palvelut ja sopivat väljät rannat ilman minkäänlaisia tyrkyttelijöitä ja muita kaupustelijoita. Näistä aineksista on kunnollinen loma tehty.


Tylsimmät ”loukot”

Laos: Phonsavan

Phonsavan - kaupunki vailla (ali)vertaistaan.


Phonsavaniin matkustaminen Ruukkujen tasangon vuoksi on erittäin hyvä syy. Muutoin kaupungista on vaikeaa löytää mitään miellyttävää tai viihdyttävää elementtiä. Ruoka on keskinkertaista ja maisemat suorastaan masentavat. Täältäkö ne Neuvostoliittolaiset arkkitehdit kävivät hakemassa innostusta luomuksilleen? Phonsavan on näiden matkailijoiden ehdoton ykkösvalinta kaikkein kuivimmaksi sijainniksi Laosin kamaralla.

Vietnam: Haiphong

Haiphong - To visit or not to visit? - Not to visit!


Haiphong on toinen vaihtoehto kauttakulkupaikaksi kohti Cat Ba:n saarta. Siellä missä oleilee Yin, täytyy olla myös vastavoima Yang. Cat Ba:n ollessa parasta viihdettä, Haiphong on sen vastakohta. Emme usko, että edes hirmumyrsky, tsunami tai taifuuni saisi muokattua tästä kaupungista viihtyisää. Vietimme kaupungissa liian kauan aikaa ”sateen pitimiksi” ja olemmekin asiasta varsin katkeroituneita luonnon voimille.


Kambodža: Pursat

Pursat - Blaah!


Pursat, tuo villin lännen pikkukaupunkia muistuttava ilmestys oli jotain, mitä ei yhtä yötä pidempään olisi kestänyt katsella. Pursatista ei löytynyt ensimmäistäkään kelvollista ravintolaa, eikä paikalta oikeastaan olisi muuta voinut vaatiakaan. Tekemisestä, tai sen puutteesta ei kannata edes puhua, sillä ei Pursatiin kukaan matkailija tule mistään muusta syystä, kuin vierailemaan lähellä sijaitsevaan Kampong Luang:in kelluvaan kylään. Silloin, kun Kampong Luang:in alueelle saadaan rakennettua paremmat puitteet turismille, voi Pursatin väki suosiolla hyvästellä nekin turismin tuomat roposet. Tämä yhden päätien kyläkaupunki vailla ruokapaikkoja ja tekemistä saa siis yksimielisesti tämän raadin pisteet, kun kisaillaan Kambodžan kuivimman paikan tittelistä.


Thaimaa: Hat Yai

Lyhyemmälläkin tunnustelulla pystymme nimeämään Thaimaan ”läävän”. Tittelin vie tällä kertaa yksimielisesti Hat Yai. Vaikka Hat Yai on sinänsä yksi keskikokoinen suurkaupunki muiden joukossa, saa sen persoonaton ympäristö ja tylsät maisemat vailla minkäänlaista erikoista tekemistä tämän raadin äänet, kun valitaan paikkaa, jonne johtavaan bussiin ei kannata nousta, ellei ole aivan pakko. Suosituksemme visiitin kestolle: niin lyhyt aika kuin inhimillisin keinoin on suinkin mahdollista toteuttaa.


E) Asiaa Ruoasta

Sitten siirrymme olennaiseen asiaan eli ruokaan. Aika siis avata hieman sitä aarreaittaa, johon kulttuurimme teki äkkitörmäyksen lähes saman tien, kun koneemme Aasian kamaralle laskeutui. Kerromme hieman kokemuksistamme, mikä hirvitti, mikä nauratti ja mikä piti matkalaisen tien päällä. Tilastotietona vielä mainittakoon, että tulimme ottaneeksi reilut 260 kuvaa pelkistä ruoista, joita matkalla söimme.

Tässä kevyt läpivalaisu kulinaristiseen puoleen, joka piti reissulaiset virkeinä ja ravittuina (klikkaamalla kuvaa saat suurennoksen).



Ei parasta - siis pahinta…

Jos ei lasketa sitä pilaantuneen makuista ”Sweet & sour chicken” -annosta, jonka söimme Don Det:illä tai niitä hirveän ylimaustettuja mitälie ruokalajeja, joita nautimme seisovasta pöydästä Bangkok:in MBK-centerin eräässä ruokapaikassa, oli valintamme pahimman makuisesta ruokalajista selvä. Nuudelikeitto eli tuttavallisemmin Phở (lausutaan ”phuu”), joka pitää Vietnamin kansan liikkeessä, oli sekä halvin (0,85 € hinnallaan), että hirveimmän makuinen perusruokalaji, jota tuli matkalla useaan otteeseen ”nautittua”. Nuudelikeitto oli edullista, sitä sai kaikkialta ja se on nopea valmistaa - siinä kolme syytä, miksi sitä tuli ”nautittua” bussimatkojen välissä tai paikoissa, joissa kulinaristinen tarjonta loisti lähinnä poissaolollaan.

Phở - kaikessa herkullisuudessaan.
Kuuluisa Don Det:läinen Sweet & sour chicken (huom. näyttää paremmalta kuin maistuu).



Kalleinta ja hienointa

Kallein nauttimamme ateria oli reissun ensimmäinen - pitihän sitä jotenkin juhlistaa, että olimme viimeinkin saaneet tämän pitkäaikaisen haaveen haaveesta todeksi ja olimme nyt todellakin paikan päällä. Nautimme Bangkokissa saapumispäivänä Pekingin ankkaa paikallisessa kantonilaisessa ravintolassa. Ateria sisälsi ensin annoksen, jossa yhdisteltiin vihanneksia ja ankan nahkaa ohuisiin kevätkäärylemäisiin kääröihin ja nautittiin parin kastikkeen kera. Sitten tarjoiltiin ankan liha, riisin ja lisukkeiden kera. Tarjoilija piti jatkuvasti huolta meidän hyvinvoinnista, lasiemme täyteasteesta sekä siitä, että nautimme ruokalajit juuri siten, kun ne kuuluu syödä (tehden meille kädestä pitäen esimerkkiannokset ja lähes syöttäen ne suuhumme). Tuo huikea kokemus ankan kera kustansi 12,01 € / syöjä eli noin 4,8 kertaa sen, mitä matkalla nautittu keskiarvoisen hintainen ateria maksoi (2,48e/hlö).

Pekingin ankkaa tarjoiltuna nahka ja liha erikseen.



Paras aasialainen makuelämys…

Parhaan ruokalajin valinta ei ollut aivan helppo tehtävä. Monet nauttimamme ruoat olivat erittäin maukkaita (eivät tietenkään kaikki) ja jotkut ensimmäisellä kerralla maukkaita olleet ruoat saattoivat myöhemmin nautittuna tuottaa pettymyksen tai turtumuksen. Sehän on tietysti aivan luonnollista, ettei jokaisen ravintolan kokki voi olla yhtä ammattitaitoinen ja hyvä. Päädyimme lopullisessa tuomiossa seuraaviin valintoihin: paras nauttimamme paikallinen ruokalaji oli toiselle kambodzalaisten herkku nimeltä Lok Lak (joka sisältää lihaa, kananmunan, kastikkeen sekä riisiä) ja toiselle jo entuudestaan kovasti hehkutettu Thaimaassa syöty BBQ Chicken with noodels and brown sauce, jonka tarkempi sisältö jäi tällä erää mysteeriksi. Loklak:in salaisuudet paljastimme ostamalla matkamuistoksi kambodzalaisen kokkauskirjan eli tuon makuelämyksen pariin pyrimme pääsemään jatkossakin.

Chicken LokLak - kambodzalainen herkkuruoka, slurps!



92 päivää pelkkää kanaa, riisiä ja nuudelia? Ei todellakaan – Kokeilepas itse syödä pelkkiä suomalaisen alkuperän omaavia ruokia 92 päivää peräkkäin niin ymmärrät ”yskän”…

Toki ”sorruimme” länkkäriruokaan reissun aikana moneen otteeseen, ehkä jopa viikoittain. Näin ollen aivan luonnollinen kysymys, joka saattaa herätä lukijoidemme mieleen on, ”montako kertaa söimme pizzaa?”. Vastaus siihen on, että jopa kymmenkunta kertaa tuli valittua tuota, alun perin länsimaisista ruoantähteistä syntynyttä, herkkuruokaa. Kyseessä ei kuitenkaan ollut aina se tuttu ”lätty”, jonka täkäläinen pizzanpyörittäjä valmisaineista pyöräyttää uunin kautta laatikkoon – ehei. Jotkut ”lätyt” olivat vain pizzan irvikuvia ja toiset taas erittäin maukkaita. Lisäksi saimme nauttia osamme aasialaisesti tehdyistä pasta bologneseista sekä carbonaroista, jotka eivät aivan vastanneet eurooppalaisia vastineitaan mutta käviväthän ne silti hyvästä vaihtelusta aasialaiselle keittiölle. Vanha viisaus sanoo, että ”jos haluat hyvin tehtyä ruokaa, syö paikallista”. Yleensähän jokainen kokki taitaa parhaiten juuri kotimaiset ruokalajit ja se myös näkyy ruoan laadussa.

Yksi niistä "lätyistä", joita matkalla tuli nautittua ns. vaihtoehtoruokana.



Tärkeintä ruoka-asiassa oli kuitenkin kokeilunhalu ja päättäväisyys siitä, ettemme olisi sellaisia perus ”turisteja”, jotka sortuvat joka lomallaan syömään aina sitä samaa ”höttöä”, mitä kotimaassaankin. Siksi esitämme skeptisten silmille seuraavan vastakysymyksen: montako kertaa söimme kanaa? No arvatkaa! Vastaus löytyy suoraan kirjanpidostamme (joka ei koskaan valehtele, ei koskaan erehdy): yli 50 kertaa, erilaisissa muodoissa, eri kastikkeilla ja eri lisukkeiden kera. Ymmärtänette siis sen, ettei meidän tee ihan heti erityisemmin mieli syödä kanaa näin kotiin pääsyn jälkeen. Samaan pannaan ovat myös päässeet riisi sekä nuudelit, sillä ne olivat yleisimmät tarjolla olleet lisukkeet. Hyrrrr….


Aamupalat, leivät ja muut sellaiset

Jouduimme reissussa usein syömään jotain myös aamupalaksi. Jos ei halunnut aloittaa aamua riisillä ja nuudelilla, olivat vaihtoehdot yleensä suhteellisen vähissä. Monissa ”turistipaikoissa” tarjolla oli ainaisia ”american breackfast”, ”english breakfast” ja ”continental breakfast” -vaihtoehtoja, jotka sisälsivät usein kuivan paahtoleivät sekä voin tai hillon tms. Niihin kyllästyimme varsin äkkiä, joten apuun rynnistivät patongit ja sandwitch:it, silloin, kun niitä oli tarjolla. Ehdottomasti täytyy sanoa, että  Laosissa, Vang Viengissä oli reissun parhaat patongit. Jossain kohti kyllästyimme myös näihin ja päädyimme aloittamaan päivän aina suoraan lounaalla, jolloin söimme yleensä hieman illallista kevyemmän riisi- tai nuudeliruoan.

Muhkea Vang Vieng:iläinen ham baguette - kyllä tällä päivän sai hyvin käyntiin...

...Ja vaihtoehtoja oli tietysti useita, kuten tämä rapeaa kanaa sisältävä chicken baguette.



F) Muita tilastoja

Nyt kun top-kohteet on viimeinkin rankattu ja voittajat kussakin luokassa on nimetty ja katsaus makujen maailmaan on tehty, on aika siirtyä taas tilastojen villiin ja jännittävään maailmaan. Pidimme matkamme aikana kirjaa monenlaisista asioista, jotka tarjoavat mahdollisen mitä mielenkiintoisimpien tilastotietojen kaivelulle. Nyt voimme siis tarjota teille seuraavia mielenkiintoisia yksityiskohtia, joita matkamme sisältää.


1. Raha

Raha se pyörittää maailmaa ja arvelimme, että matkabudjettimme saattaisi kiinnostaa lukijoitamme jonkin verran. Siksi tarjoamme siis muutamia yksityiskohtia siitä, mitä tämä kaikki hauskuus on tullut maksamaan. Tilastomme ovat erittäin tarkkoja ja yksityiskohtaisia.

Etukäteen suunnittelemamme budjetti matkalle oli 20 euroa per henkilö per päivä sisältäen paikanpäällä elelyn, oleilun, harrastukset, sisäänpääsyliput nähtävyyksiin, majoitukset ja matkustukset (ei siis lentolippuja Bangkokiin ja takaisin, eikä sukellusharrastusta tai Bangkokista viimeisinä päivinä ostettuja kotiin tuotavia tuliaisia). Budjetti sisältää myös Bangkokista alussa tekemämme hankinnat, jotka hankittiin matkan tekoa varten sekä kaikki mahdolliset apteekkihankinnat, shampoot ja muut tarvikkeet, joita tuona kolmen kuukauden ajanjaksona käytimme - emmehän viitsineet kantaa kalliimpia tarvikkeita kotoa, kun ne saatiin hankittua kohdemaista halvemmalla. Esittämämme luku pitää siis sisällään sukellusta ja ylimääräisiä ostoksia lukuun ottamatta kaiken rahanmenon, jota meillä matkallamme oli.

Tuo maaginen luku, joka vastaa toteutunutta rahankulua per päivä on 38,91 euroa kahdelta eli 19,46 euroa per henkilö. Pysyimme siis varsin hyvin budjettimme rajoissa. Maittain tuo luku ei ollut aivan sama kaikkialla. Thaimaassa vietimme 26 päivää ja hankimme sieltä matkan alkupäässä suurimman osan tarvittavista tavaroista. Tästä johtuen Thaimaan kustannus per päivä oli kaikista suurin, ollen näin 43,63 euroa (eli 21,82 / hlö). Halvin päiväkustannus 31,78 euroa (15,89 / hlö) oli Vietnamissa, jossa vietimme 23 päivää. Laosissa vietimme 27 päivää ja päiväkustannus siellä oli 39,77 euroa (19,89 / hlö), joka tosin olisi ollut vain 31,66 euroa (15,83 / hlö), jos emme olisi ostaneet lopuksi lentolippuja Luang Prabangista Vietnamin Hanoihin. Kambodžassa vietimme vain 16 päivää ja päiväkustannus siellä oli 36,08 euroa (18,04e / hlö). Sukellukset mukaan luettuina päiväkustannus nousee lähelle 25 euroa per päivä.


2. Hedelmät

Läpileikkaus hedelmätarjonnasta, joita reissumme eksotiikka piti sisällään.


Hedelmiä nautimme 39 eri päivänä eli noin 42 % matkapäivistä. Erilaisia hedelmiä nautimme yhteensä 31 kappaletta. Näistä hedelmistä ennestään molemmille tuttuja olivat:

- Cantaloupe meloni
- Ananas
- Papaya
- Keltainen mango
- Passiohedelmä
- Pomelo
- Carambola (tähtihedelmä)
- Vesimeloni
- Hunajameloni

ja entuudestaan vähintään toiselle tuntemattomia:

- Durian
- Vihreä mango
- Minibanaani
- Rambutan
- Vihreä mandariini
- Coocos
- Pitaya (Dragon fruit)
- Santol
- Vihertävä (kirpeä) luumu.
- Langsat
- Mangosteen
- Sugar apple
- Salak (snake fruit)
- Lysee
- Soursop
- Punainen rose apple
- Vihreä omena-guava
- Vihreä rose apple (green malay apple)
- Jackfruit
- Sapodilla
- Sweet tamarind
- Little jujubes

Suoritimme siis varsin syvän sukelluksen eksoottisten hedelmien makujen maailmaan. Näistä suosikeiksi nousivat ehdottomasti ananas, joka maistuu Aasiassa aivan erilaiselle, kuin Euroopassa (myös muiden matkaajien mielestä), maukas mangosteen, terveellishenkinen rose apple, sekä karkkimainen rambutan. Lisäksi söimme matkallamme elämämme parhaan vesimelonin, jonka olimme ostaneet kokonaisena kaupasta ja kylmettäneet sitten majapaikkamme jääkaapissa.


3. Valokuvat

Kuten blogiteksteistä oli nähtävissä, otimme reissusta melkoisen määrän kuva- ja videomateriaalia jälkipolvia ja itseämme varten. Kuvia kertyi yhteensä mahtavat 15 480 kappaletta ja videotallenteita 65. Otetut valokuvat vievät tilaa yhteensä 31,95 Gb ja videot vastaavasti 8,31 Gb. Kuvista 24 % on otettu Thaimaassa, 28 % Laosissa, 19 % Kambodžassa ja 29 % Vietnamissa. Jos päättäisimme tarjota vieraillemme pientä lomakuvaviihdettä diashown muodossa siten, että laittaisimme yhden kuvan näkymisajaksi viisi sekuntia, kestäisi koko lystin näyttäminen vaivaiset 21,5 tuntia! Tervetuloa katsomaan.

Angkor Wat pikakatsannalla.

Angkor Archeological parkissa sijaitseva Bayon:kin on tarttunut muutamiin valokuviimme...



4. Majoitukset, pysähdyspaikat ja pyykkäykset

Majoituimme 32:een eri guest houseen, hotelliin tai vastaavaan eli saimme reissussa melkoisen näkemyksen siitä, mitä majoitusvaihtoehtoja edullisesti matkaavalle on tarjolla. Vakiotoiveita oli tietysti vessa ja tuuletin mutta niidenkin osalta jouduttiin välillä tinkimään. Luksusta tarjosivat erittäin harvoin hintaluokassamme esiintyneet ilmastointilaitteet sekä jääkaapit. Edullisimmillaan majoitus irtosi Don Det:iltä (bungalow ilman vessaa) noin 2,5 euron vuorokausihintaan ja kalleimmillaan Hanoi:sta 10,25 euron vuorokausihintaan. Suunnilleen samaa hintaa maksoimme myös ensimmäisiltä öiltämme Bangkokissa.  Vaihtelua niin hinnoissa kuin tasossakin oli siis varsin runsaasti. Hinnat ja taso eivät tietenkään menneet aivan käsi kädessä vaan suurkaupungeissa joutui yleensä pulittamaan hieman kovempaa hintaa kuin maaseudun pikkupaikkakunnilla. Nämä kokemukset perustuvat noin kolmeenkymmeneen eri kylään/kaupunkiin, joissa vietimme päivän tai yön reissumme aikana.

Pyykkiä pesetimme matkalla yhteensä 19 kertaa eli noin joka viides päivä. Pyrimme yleensä optimoimaan tätä siten, että pesetys tapahtuisi vasta silloin, kun viimeinen vaatekerta oli päällä. Toki pyykkäyksiä piti aina suunnitella siirtymäpäivien mukaan siten, ettei pyykkiä yleensä voinut laittaa pesuun, jos olimme lähdössä seuraavan päivän aamulla jatkamaan matkaamme.

Eniten pyykkäystä suhteessa matkapäiviin harrastimme Laosissa, jossa pesimme pyykkiä keskimäärin joka neljäs päivä. Tämä johtui varmaankin vielä kokemattomuudesta optimoida pyykkäystä. Vähiten pyykkiä tuli pestyä Kambodžassa, jossa pesimme pyykkiä alle joka viides päivä.


5. Matkustusvälineet & etäisyydet

Käytimme paikasta toiseen siirtymiseen jos jonkin moista polttomoottorilla liikkuvaa härpäkettä. Matkaa tuli taitettua omien jalkojen lisäksi muun muassa lentokoneella, junalla, bussilla, minibussilla, sangthaew:illa, tuktuk:illa ja erilaisilla veneillä.

Matkaa Kaakkois-Aasian sisällä tuli tehtyä seitsemällä erityyppisellä matkustusvälineellä yhteensä 47 kertaa. Yhteensä ”mailimittariin” pamahti lukemaksi kunnioitettavat 9300 kilometriä! Tämä tarkoittaisi tasaisesti eri matkapäiville jaettuna sitä, että olisimme matkustaneet keskimäärin joka päivä noin sadan kilometrin matkan. Lisäksi Lennot Helsingistä Bangkok:iin ja takaisin toivat allemme 15 770 matkustettua kilometriä. Tähän kun lisää vielä lennon Laosin Luang Prabangista Vietnamin pääkaupunkiin, Hanoihin, tuli reissullamme lentokilometrejä kerrytettyä yhteensä noin 16 180 kilometriä. Sääli ettei näistä kertynyt matkalaisille yhtään ”lentomaileja” bonustilille.

Maa- ja vesiteitse teimme matkaa seuraavasti:

- Junalla matkustimme vain kerran ja matkaa rautateitse kertyi noin 528 kilometriä. Minibussi oli matkavälineistä toiseksi yleisin ollen matkantekovälineenä noin 23 prosentissa matkoistamme.

 - Minibussien kyydeissä nautimme matkailusta vajaan 2000 kilometrin verran mukavasti pakattuina ahtaisiin oloihin.

- Bussi oli yleisin suosimamme kulkupeli ja sitä käytimme 43:ssa prosentissa siirtymisistämme. Matkaa bussilla taitoimme noin 5700 rattoisaa kilometriä.

- Sangthaew, tuo katetulla avolavalla ja penkeillä varustettu, ulkoilmamatkaajan suosikkiajoneuvo kuljetti meitä pitempiä matkoja vain pariin otteeseen ja noin 165 kilometrin matkan. Kyydissä seurana oli yleensä paljon kärpäsiä, jotka pyrkivät pysymään vauhdissa mukana taistellen tuulta vastaan. Sangthaew:n kova puupenkki sai matkantekoon mukaan myös ”tunnetta”.

- Tuktuk, tuo hyeenojen loputtoman leivän lähde, kuljetti meitä pidemmän matkan vain kahdesti kattaen noin 90 taitettua kilometriä.

- Vene toimi alustanamme noin joka kuudennessa siirtymisessä. Vetten päällä siirryimme paikasta toiseen arviolta 430 kilometrin verran. Tämä luku ei tietenkään sisällytä kiertoajeluitamme Mekong Deltalla tai Halongin lahden alueella. Kovalla tuulella tehdyt matkat keinuvine veneineen painautuivat erittäin hyvin mieliimme pitkäksi aikaa. Hauskaahan meillä toki oli (silloin kun emme kärsineet meripahoinvoinnista).

- Jalkaisin taitoimme matkaa jotain 300 ja 900 kilometrin välimaastosta (sivistynyt arvaus), jos arvioi, että kävelimme keskimäärin päivittäin jotain kolmen ja yhdeksän kilometrin väliltä.


6.  Matkapäivät ja -yöt

Matkapäiviä oli tosiaan jo paljon mainostetut 92 päivää. Niistä yömatkustuksia (yön viettämistä kulkuvälineessä) harrastimme meno- ja paluulentojen lisäksi kuusi ja puoli kertaa (Krabille saavuimme klo 2.30 paikkeilla ja otimme tuolloin vielä majoituksen). Nämä epämukavat, ties missä asennossa nukkumista harrastetut yöt eivät todellakaan olleet kaikkein levollisimpia. Niinpä seuraavat päivät menivätkin yleensä ainakin osittain nukkuessa ja nuokkuessa.

Matkamme jakautui eri maiden kesken seuraavasti: Pisimmän ajan (27 päivää) matkastamme vietimme Laosin rennossa tunnelmassa. Hyvänä kakkosena tulee Thaimaa, jossa viihdyimme 26 päivää (viiden ja 21 päivän osissa). Kolmanneksi eniten päiviä vietimme Vietnamissa, jossa aikaa kului 23 päivän verran. Viimeisenä ja vähiten aikaamme kuluttaneen maan tittelin sai odotetusti Kambodža, jossa saimme kulumaan ”vaivaiset” 16 päivää. Eniten aikaa eri kaupungeissa ja kohteissa olisimme saaneet kulumaan Vietnamissa, jossa emme edes kerinneet kaikkialle, jossa olisimme halunneet käydä. Vähiten kohteita ajalle tarjosi Kambodža, josta olisimme hyvin voineet jopa karsia tarvittaessa. Valitettavasti Vietnamin viisumi ei tarjonnut meille enempää joustoaikaa, joten tämä järjestely oli jossain määrin välttämätön. Olemme kokonaisuuteen ja jakaumaan varsin tyytyväisiä.

Matkapäivien jakauma maittain (pitäähän uskottavissa tilastoissa olla aina mukana diagrammi).



G) Loppusanat

Näin matkan jälkeen voi miettiä oliko se kolmen kuukauden mittainen, eristäytyminen omasta normaalista pikku ympyrästään ja maailmalle seikkailemaan lähteminen hyvä juttu? Oliko matka kaiken sen vaivan arvoista? Kaiken sen mitä ”tripin” eteen teimme, koimme, näimme, maistoimme, haistoimme, tunsimme, kärsimme, uurastimme ja maksoimme… Yhdellä sanalla: T O T A L L Y!

Kaikki se, mitä matka toi tullessaan, on paljon enemmän kuin mitä sille annoimme. Suosituksena jokaiselle: Ei muuta kuin laukun pakkaukseen ja kohti uusia tuulia :). Tekosyitä matkalle lähtemättä jättämiselle löytyy varmasti aina – niin löytyi myös meiltä. Totuus on kuitenkin se, että tahtotila ratkaisee: kaikelle ja kaikille löytyy aina ratkaisu, kunhan halu ja tahtotila ovat riittävän voimakkaita.  Jos tekee mieli lähteä kokemaan jotain uutta ja avartamaan luonnostaan niin kapeaksi jäävää maailmankuvaa, lähde! Älä mieti liikoja tai pelkää uutta ja ihmeellistä. Mikään maa ei ole sellainen, etteikö siellä ihminen selviytyisi ja tulisi toimeen, kunhan järki pysyy aina tilanteessa mukana. Täytyy olla vain rohkea ja uskaltaa. Elämä on lyhyt ja maailmassa on tarjolla enemmän nähtävää ja koettavaa, kuin mitä ihmisellä on aikaa. Täytyy vain tarttua tilaisuuteen ja antaa maailman avartaa sinua. Nälkä kasvaa syödessä ja meidänkään matkustelumme tuskin jäävät tähän. Toivomme ainakin pääsevämme vielä joskus kokemaan lisää ja näkemään esimerkiksi Intiaa, Indonesiaa, Australiaa, Afrikkaa ja Etelä-Amerikkaa ja paaljon muutakin.

Lopuksi haluamme vielä kiittää teitä rakkaat lukijamme hyvästä seurasta. Matkakertomusta oli mukava tuottaa. Se auttoi myös meitä paremmin käsittelemään ja muistamaan kaikenlaisia yksityiskohtaisia seikkoja, joita reissussa kohtasimme. Lisäksi haluamme antaa erityiskiitoksen kotimaamme ”huoltojoukoille”, jotka hoitivat hyvin koiriamme ja muita arkisia asioita puolestamme. Reissumme ei olisi ollut mahdollista ilman teitä. Kiitokset kokemastamme kuuluu siis osittain teille. Nyt on aika sanoa näkemiin ja toivottaa hyvää syksyn jatkoa. Ehkä joskus tulevaisuudessa näemme vielä uudempaan otteeseen vastaavissa merkeissä. Smell’s like Durian kiittää ja kuittaa.