Koh Phi Phi Don, Thaimaa – Luonnonkaunis lomasaari

Tervehdys. Vietämme tällä kertaa saarielämää Thaimaan länsipuolella, Andaman meren hellässä hoivassa. Edessä on siis tuttua ja turvallista tavaraa höystettynä uusilla vivahteilla. Kohde on tällä kertaa siis Koh Phi Phi:n saariryhmän suurin saari eli Koh Phi Phi Don.

Saavuimme Koh Phi Phi Don:in (jäljempänä Phi Phi) saarelle reilun puolentoista tunnin paattimatkan jälkeen. Satamassa oli tietysti odottamassa majoitustarjoajien agentteja tyrkyttämässä erilaisia majoitusvaihtoehtoja. Heti satamaan saapuessamme huomasimme, että tälle saarelle oli paljon liikennettä – uusia matkailijoita saapui päivittäen pari venelastillista ja saman verran lähti saarelta myös pois.

Phi Phi on alun perin backpackerien hoksaama paratiisisaari, mutta sittemmin siitä on tullut yleinen lomakohde kaikenlaisille matkailijoille. Saarista Koh Phi Phi Don on ainoa, jossa on pysyvää asutusta. Saari muistuttaa etäisesti muodoltaan ”luuta”, jonka reunoilla on korkeat vuoret ja keskellä matala osa, Tonsai village, jossa suurin osa rakennuksista ja ihmisistä on sijoittunut. Saari on suhteellisen pieni ja vielä pienempi on se alue, jossa saarella liikutaan. Kapean keskiosan toinen hiekkarantapuoli on pyhitetty lomailijoiden löhöily- ja oheistoimintaan ja toisella puolella parkkeeraavat kaikki veneet. Saarella on sekä kalliimpia resortteja, että kohtuuhintaisia bungalow ja guest house -majoituksia.

Saavuimme Phi Phi saaren muodostamaan lahteen varsin tyynessä säässä.

Saaren huippujen välissä oleva "tasanko" on varsin täyteen rakennettua aluetta.

Ranta oli tähän vuodenaikaan varsin rauhallinen ja tyhjähkö.

Laskuveden aikaan vesiraja oli karannut kauas pois ja tilalla oli autiota ja tasaista rantaa, jossa oli ainakin tilaa harrastaa rantapelejä.

Laskuveden aikaan vedenalaiset kivimuodostelmat olivat esillä.

Tämä ankkuri pitää varmasti veneen paikoillaan.

Rantabaareja on Phi Phi:llä runsain mitoin. Päiväsaikaan ne vain tuntuvat olevan autiotaloja.

Halpaa saarella ei missään nimessä ole, mutta etenkin nyt off-seasonin aikaan, saarelta saa majoituksen ”edulliseen”, noin kymmenen euron vuorokausihintaan. Myös ruoka ja etenkin sukellustoiminta saarella on kalliimpaa, kuin esimerkiksi mantereella tai edes Koh Taolla. Sukellusliikkeet ovat sopineet kiinteät kartellihinnat ”taatakseen laadukkaan sukelluskokemuksen pienissä, enintään neljän hengen ryhmissä”. Me olemme kuulleet niin paljon ylistyksiä tämän Andaman meren puolella sijaitsevista sukelluskohteista, että asia oli pakko tulla tarkastamaan henkilökohtaisesti. Ja täällähän me nyt sitten olemme!

Uusi saari, uudet kujeet

Saavuttuamme Phi Phi:n saarelle, alkoi meillä käydä päivät vähiin kovaa vauhtia. Siksi meillä oli vain kolme yötä aikaa viettää Phi Phi:llä – eikä päivääkään enempää. Tämän pitäisi kuitenkin riittää suunnitelmamme toteuttamiseen, mutta lorvailuun ei ollut juurikaan aikaa. Saavuimme satamaan 11.8.2011 klo 16 paikkeilla. Tiesimme suunnistaa idän suuntaan, jossa edulliset majoitukset sijaitsisivat. Phi Phi:n leveys saaren keskiosassa on ehkä puoli kilometriä ja kapeat tieverkostot on rakennettu jokseenkin ristikon muotoon. Siksi liikkuminen saarella on helppoa ja paikat tulevat tutuiksi varsin nopeasti.

Phi Phi:n kadut tuntuivat alkuun sokkeloisilta - myöhemmin liikkuminen alkoi olla erittäin helppoa, kun kulmat oli katseltu läpi.

Löysimme bungalow-majoituksen suhteellisen äkkiä 400 bahtin (~9,60e) hintaan. Halvempia huoneita omalla vessalla ei löytynyt, mutta kalliimpia olisi ollut tarjolla sitäkin enemmän.  Bungalowissamme oli langaton tukiasema internetiin pääsemiseksi sekä taka-osaan (ilmeisesti jälkikäteen) tehty ovi, joka johti henkilökohtaiseen vessa-suihkukompleksiimme. Meillä meni hetken aikaa havaita, että tuon suihkuhuoneen seinät olivat tehty betonista vain puolen metrin korkeuteen, jonka jälkeen loppuseinä oli pahvimaista ainesta kevyeen ”olkikattoon” asti. Kyseessä oli periaatteessa siis ulkohuussi taloon liimattuna ja hyttyset olivat erittäin tyytyväisiä tähän järjestelyyn. Bungalowin sisus oli niin ahdas, ettei sängyn lisäksi olevassa tilassa mahtunut yhtä aikaa pyörimään kahta henkilöä – niinpä valmistelutoimet piti aina tehdä yksitellen. Onneksi kuistilla oli kuitenkin yksi riippumatto, johon pääsi levähtämään tuon pienen tilan alkaessa ahdistaa.

Bungalowimme on varsin kompakti "paketti". Riippumatto kuitilla pelastaa paljon.

Bungalowin sisällä ei turhaa tilaa paljoa "viljellä".

Ensimmäisen illan vietimme tutkien ympäristöä ja käyden katsomassa rannalla paikallisia tuliesityksiä, jotka eivät sinänsä tuoneet mitään uutta ja ihmeellistä Koh Tao:n vastaaviin nähden. Lisäksi valitsimme sopivan sukellusliikkeen, jonka ”remmissä” sukeltelisimme seuraavan päivän. Sukellusliikkeitä oli Phi Phi:llä varsin runsaasti ja heillä olikin kova tekeminen erottuakseen toisistaan sukellushintojen ollessa kiinteitä. Me valitsimme ensimmäisen bungalowimme lähiseudulla olleen liikkeen, joka teki retken seuraavana päivänä haluamaamme kohteeseen ja jossa oli uudehkot sukelluskamppeet. Paikka oli muutenkin varsin uskottava ja järjestelmällisen oloinen. Oli siis tullut taas aika painua pinnan alle, vaikka räpylöistä Tao:lla aiheutuneet rakot eivät olleet vielä edes täysin parantuneet…

Taksi-veneitä Phi Phi:n lahdessa on paljon parkissa odottamassa vuokraajiaan.

Phi Phi:ltä löytyvät kaikki samat tuotteet, kuin muistakin turistirysistä - tuontitavarana kovaan hintaan tietysti.

Erilaisia mereneläviä ravintolassa näytillä. Näistä saa rauhassa valita sen ötökän, joka lähtee seuraavaksi treffeille paistinpannun kanssa.

Olimme entuudestaan kuulleet ja lukeneet, että Phi Phi:n ehdottomasti parasta antia oli Phi Phi:n ja Phuket:in puoliväliin vuonna 1997 uponnut matkustajalaiva ”King Cruiser”, joka lepäsi meren pohjassa, reilun kolmenkymmenen metrin syvyydessä. Sen seuraksi oli yleensä tapana tehdä kaksi muuta sukellusta lähellä sijainneisiin Anemone reef:ille sekä Shark Point Phuket:ille. Me päädyimme myös valitsemaan tämän kolmen sukelluksen paketin heti seuraavalle päivälle.

Viimeiset ”dippaamiset” ennen Suomeen paluuta

Seuraava päivä ei alkanut kovinkaan lupaavasti: Heräsimme aamulla klo 5.45 valmistautumaan klo 7:ltä lähtevälle sukellusreissulle. Edellisenä iltana olimme todenneet majoituspaikkamme huonoksi valinnaksi, paitsi lukuisten hyttysten ja ahtaiden olotilojen, mutta myös melun osalta: lähellä sijainneen rantabaarien bassokoneet ja musiikintoistolaitteet olivat nimittäin pauhanneet edellisenä yönä pitkälle yöhön ja olimme saaneet unenpäästä kiinni, korvatulppien avustamana, vasta joskus klo yhden paikkeilla. Niinpä emme aamulla olleet aivan pirteimmässä iskussamme. Lisäksi aamulla alkoi sataa, joka ei luonnollisestikaan ole mieluisin sää tulevalle sukellukselle. Söimme kuitenkin rohkeasti seiskayhdestätoista ostetut rapeat kinkkujuustopaahtikset ja lähdimme talsimaan kohti sukellusliikettä.

Olimme saaneet edellisenä iltana jo vihiä, että saisimme sukellella kohtalaisen rauhallisissa tunnelmissa ja niin myös tapahtui. Sukellusliikkeellä oli kaksi venettä ja me saimme käyttöömme niistä suuremman. Veneessä oli mukana vain seilorihenkilökunta, sukellusohjaajamme ja me kaksi, ei muita. Lisäksi olimme kaikista sukellusliikkeiden porukoista ensimmäisinä liikkeellä, eikä ensimmäisessä kohteessa, noin tunnin ajomatkan päässä sijainneen King Cruiser -hylyn luona ollut ristin sielua. Niinpä saimme rauhassa nauttia tästä toistaiseksi vaikuttavimmasta kohtaamastamme sukelluskohteesta. Sää meren pohjassa oli tietysti hyvä ja lämpötila 30 astetta – ”just as we like it!”

Hupisukellus nro 1, reissun 14 sukellus (12.8.2011 klo 8.50):
Sukelluskohde: King Cruiser wreck, Koh Phi Phi
Sukelluksen kesto: 37 minuuttia
Maksimisyvyys: 29,2 metriä
Näkyvyysarvio: noin 15–20 metriä (erittäin hyvä)

Sukellusta tämän hylyn ympärillä ei voi oikein kunnolla edes kuvailla. Phi Phi:n seudulla kalastus on kielletty ja se todellakin näkyy kalojen runsaudessa. Vaikka olimme täällä ainoat sukeltajat, emme todellakaan olleet paikalla yksin. Hylyn maastossa oli kalaparvia jopa ruuhkaksi asti ja välillä tuntui, että siinä joutui odottamaan vuoroaan sukellellessa lävitse eri paikoista. Meille uusia tuttavuuksia olivat muun muassa komea ”lion fish”, erittäin myrkyllinen ”scorpion fish” sekä sitruunan näköinen ”box fish” sekä häijyn hupaisa ”clown triggerfish” (Pantterisäppikala).

Sadesää oli sopivasti lakannut ennen perille saapumistamme. Lisäksi veden pinta oli varsin tyyni ja 1,5 vuotta Phi Phi:llä sukelluksia vetänyt ohjaajamme, amerikkalaistaustainen McKenna, olikin sitä mieltä, että sukelluksellamme tässä kohteessa oli tämän vuoden ylivoimaisesti parhaat olosuhteet. Sukellus oli siis todellakin ikimuistoinen!

Seuraavaksi tarjoamme teille taas muutamia otoksia pinnan alaisesta elämästä, jotka tällä kertaa ”haaviimme” tarttuivat. Kuvia on tällä kertaa hieman edellistä sukelluskertaa kohtuullisempi määrä, jos vaikka jotkut niitä ehtivät jo kyllästyä selailemaan.

Hylkysukellus alkakoon!

Näiden runsaslukuisten kalaparvien kanssa uidessa olisi melkein pitänyt asentaa itselle jonkin sorttiset pyyhkijät, jotta näkisi edes eteensä.

Barracuda-parvi.

Esillä oli myös paljon kaunista violettia korallia.

Tämä parikymmentä metriä korkea hylky on ollut uponneena jo 14 vuotta ja sen myös huomaa syntyneestä kasvustosta.

Yksi monista Lion fish -leijonakaloista, jotka täällä kohtasimme.

Clown triggerfish (Pantterisäppikala) voi hyökätä petollisesti kimppuun, jos sitä menee ärsyttämään.

Hupisukellus nro 2, reissun 15 sukellus (12.8.2011 klo 10.51):
Sukelluskohde: Anemone reef, Koh Phi Phi.
Sukelluksen kesto: 55 minuuttia
Maksimisyvyys: 25,3 metriä
Näkyvyysarvio: noin 15–20 metriä (erittäin hyvä)

Anemone reef, joka sijaitsi lähellä King Cruiseria, valittiin yhteistuumaisesti kaikkien aikojen kakkoseksi kaikista reissumme sukelluskohteista. Pohjan kasvusto oli täynnä erittäin kaunista korallimaastoa ja uusia bongauksiakin tehtiin jonkin verran. Maastossa oli helppo liikkua ja ehdimme kiertää riutan ympäri, rauhalliseen tahtiin, moneen otteeseen spiraalimaisesti nousten. Täältä ”haaviin” jäivät muun muassa ”Bamboo shark”, jonka näimme piiloutuneena erään kiven alle, merenpohjassa limamaisesti liikkunut ”cuttle fish”, ”puffer” (pallokala), hauskan pitkulainen ”pipefish”, lisää komeilevia leijonakaloja (lion fishes), Nemokaloina tunnettuja ”clown fish”:ejä sekä kaiken kukkuraksi nopeasti ohitse pyyhältänyt pienehkö, noin metrin pituinen kilpikonna, joka ehti valitettavasti paparazzejaan karkuun – ei siis kuvia tarjolla kilpparista =( .

Anemone reef:in satoa - kuvassa Anemone coral.

Bamboo sharkin peräpää.

Mureenat ovat kovia näykkimään.

Pipefish näyttää lähes käärmemäiseltä.

Yksi Butterflyfishin monista alalajeista.

Merietana on outo ilmestys harmaassa taustassa.

Pallokala hikeentyy helposti täyttäen itsensä vedellä.

Box fish (Losserokala) näyttää aivan joulusitruunalta.

Puffer - pallokala.

Tämä nenäkäs butterflyfish oli hauskan näköinen.

Myrkyllinen scorpion fish vaanii tötterön pohjalla myrkyllisyydestä tietämätöntä valokuvaajaa.

Plain of blue "jars".

Lionfish lepäilemässä.

Anemone reef:in huipulla ei tuule - siellä on ruuhkaa.

Hupisukellus nro 3, reissun 16 ja viimeinen sukellus (12.8.2011 klo 12.49):
Sukelluskohde: Shark point Phuket, Koh Phi Phi.
Sukelluksen kesto: 44 minuuttia
Maksimisyvyys: 19,8 metriä
Näkyvyysarvio: noin 15 metriä (erittäin hyvä)

Ennen päivän kolmatta sukellusta, söimme veneessä lounaan. Lisäksi odottelimme taas pitkän tovin, jotta veren typpipitoisuutemme laskisi riittävälle tasolle, että seuraava sukellus onnistuisi ongelmitta. Kolmas ja viimeinen kohde oli nimeltään Shark Point Phuket, joka sijaitsi erään karimerkiksi asetetun pylvään ympärillä. Vedenalaiset virtaukset olivat täällä niin kovia, että jouduimme jatkuvasti tekemään kovasti töitä päästäksemme eripuolille aluetta. Siksi tämä sukellus ei ollut aivan yhtä nautinnollinen, kuin kaksi edellistä ”dippausta” olivat olleet. Lisäksi kameramme akku päätti lopahtaa sukelluksen alkupuolella, vaikka veteen lähtiessä akkumittarin palkit olivat olleet täynnä. Niinpä kuvasaldo Shark Point Phucket:ista jäi kohtalaisen rajatuksi. Täällä emme tehneet uusia bongauksia, mutta näimme vanhoja tuttuja kaloja kuten esimerkiksi rauskun ja ”cuttle fish”:in.

Sharkpoint Phuket alkaa "majakasta".

Taas erilainen meritähti.

Mureena vaanii merisiilien takana.

Täälläkään ei ole kaloista puutetta.

Cuttle fish (Seepia) "imuroi" meren pohjaa. Kalan alusta on etanamaisen limainen.

Ruma isokokoinen pallokalaksi epäilemämme otus.

Meren pohjassa on jotain outoja kuutioita.

Tämä outo merenelävä on kaunis ja erottuva ilmestys.

Sukellukset ohi tältä erää

Kolmannelta sukellukselta palatessamme, voimme tunnustaa olleemme aivan poikki. Tunnin takaisinmenomatka sujuikin veneen kannella torkkuessa. Maihin palatessamme, riensimme oitis suihkujen kautta syömään. Tämän jälkeen päätimme hoitaa vielä erään ”velvollisuuden”, jotta seuraavana iltapäivänä voisimme ottaa rennommin: kiipesimme nimittäin korkealle, saaren kukkulalla olleelle näköalatasanteelle katselemaan auringonlaskua.

Kukkulalta näkymät olivat erittäin kauniit. Matka ylös oli hikinen ja osin apinoiden saattelema. Kaikki tehty työ oli kuitenkin sen vaivan arvoista ja nyt meillä on esittää teille taas muutamat kauniit auringonlaskukuvat idän ihmemaasta. Auringonlaskun jälkeen olikin aika palata alas ”maan kamaralle” ja mennä lepäämään.

Apinatrio vaihtoi puussa kilpaa herjoja paikalla olleen vahtikoiran kanssa.

Mitä korkeammalle polkua kipuamme, sitä kauniimmaksi muuttuvat näkymät saaren ylle.

Kuvasta näkee hyvin, miten Tonsai Village on sijoittunut kahden kukkulan keskelle.

Sitten on aika auringonlaskun - katsokaa ja ihailkaa.

Olimme tulleet aiemmin päätökseen vaihtaa majapaikkaamme seuraavan päivän aamuna, jotta viimeinen yömme saarella sujuisi hieman tilavammissa olosuhteissa ja ilman hyttysten jatkuvaa läsnäoloa. Vaikka meillä olikin viritettynä vuoteen ylle oma hyttysverkkomme, oli muutamat sitkeät tapaukset kuitenkin päässyt terrorisoimaan meitä. Myös tuo tilanahtaus ja likainen wc-tila kävivät pikkuhiljaa hermoillemme, kun kyseessä oli kuitenkin varsin kallis majoitus. Tähän hintaanhan olimme tottuneet yleensä saavamme hieman parempaa! Niinpä olimme etsineet samaiseen hintaan ”irtoavan” guesthouse-majoituksen, jossa nuo kyseiset puutteet olivat korjaantuneet.

”The Beach”

Aamulla kävimme muuttamassa uuteen majoituskohteeseen, RC guest houseen. Sen jälkeen menimme varaamaan itsellemme liput klo 14 alkavaan, puolenpäivän mittaiselle, snorklaus-veneretkelle, joka kustansi kaksisataa bahtia (~4,80e) henkilöä kohden. Matka huipentuisi kahden tunnin oleiluun Phi Phi Don:in alapuolella sijaitsevan Phi Phi Leh:n saaren ”Maya bay”:hin, joka leffafanien keskuudessa tunnetaan vuonna 2000 julkaistun ”The Beach” -elokuvan kuvauspaikkana. Niinpä lounastimme ensin rauhalliseen tahtiin ja lähdimme sitten tuolle kierrokselle uima-asut päälle puettuina.

Snorklaus kalojen seassa ei näille sukeltajakonkareille tuntunut oikeastaan missään. Näkyvyyshän oli paljon huonompi kuin sukeltaessa, eikä tarjolla ollut mitään sen ihmeellisempiä kaloja, kuin niitä, joita olimme nähneet jo useassa paikassa (ja huomattavasti lähempää). Myöskään kauneudestaan tunnettu Maya bay ei meitä niin hetkauttanut kaiken aiemmin näkemämme jälkeen. Epäonneksemme kokemustamme häiritsi vielä se, että Maya Bay:ssä veden pinta oli matalalla, jolloin tuolta loivalta hiekkarannalta oli paljastunut paljon vedenalaisia rumia kivimuodostelmia. Täytyy kuitenkin rehellisyyden nimissä todeta, että tämä U:n muotoinen lahti hiekkarantoineen, näyttäisi keskivertokulkijan mielestä varmasti paratiisin omaiselta paikalta. Meille matkamme on vain tuonut taakan, jonka seurauksena monet asiat eivät vain enää tunnu niin ihmeelliseltä, olemmehan jo todistaneet Vietnamissa Halongin lahden mahtavia kivisaarimaisemia, jotka pesivät monella tapaa nämä Phi Phi:n seudun vastaavat kivimuodostelmat ja rantojakin olemme nähneet monenlaisia ja paljon. Niinpä vietimme nuo kaksi tuntia saaren ympäristöjä tutkien ja hieman rannalla löhöillen kirjan parissa.

Ensimmäinen etappi: Monkey beach.

Matkalla näkyi paljon tämänkaltaisia kivimuodostelmia nousemassa turkoosin värisestä vedestä.

Eräs pieni Koh Phi Phi:n saariryhmään kuuluvista kivisaarista.

The Beach eli Maya Bay on piilossa kallioiden ympäröimänä. Kävimme ensin Snorklaamassa tässä edustalla, jonka jälkeen siirryimme The Beach:ille.

Rantavesi on erittäin matalaa ja kauniin väristä.

Rannalta menee polku saaren toisella puolella sijaitsevalle kiviselle lahdelle.

Tälläisiä rapuja vilisti saaren rantakivissä.

Kun The Beach:in toiseen laitaan katsoo, paljastuu karu totuus: Veden alta paljastuneet rumat kivimuodostelmat rikkovat täydellisen rannan kliseen (näitä ei elokuvassa paljoa näytetä).

Kaksituntisen Maya Bay -visiitin jälkeen olimme varsin kypsiä lähtemään takaisin Phi Phi Don:ille päin, mutta reissun ohjelmaan kuului vielä pysähtyminen snorklaamaan lahteen, jossa piti oletettavasti olla pieniä haita. Kaukana olleita haikaloja saatoimme nähdä jo aiemmin veneestä käsin – tai sitten ne olivat delfiinejä (meidän ja muiden matkalaisten mielipiteet eroavat tässä kohdassa), koska ne tulivat laumassa veden pinnalle kaaressa hyppien. Veden näkyvyys snorklauskohteessa oli kuitenkin sen verran heikko, ettemme voi tunnustaa siellä mitään haikaloja varmasti nähneemme…

Maihin päästyämme oli jälleen päivällisen aika. Ruokailun jälkeen kävimme kiertelemässä ja selvittämässä halvimmat matkustusvaihtoehdot seuraavalle päivälle. Olimme näet jatkamassa matkaamme takaisin kohti Bangkok:ia, joka tiesi taas melkein koko päivän ja sitä seuraavan yön mittaista matkustamista. Saimme ostettua yhdistelmäliput paattiin seuraavalle päivälle, joka lähtisi klo 14 Krabille. Sieltä matkamme jatkuisi minibussilla Surat Thaniin, josta ruokatauon jälkeen jatkaisimme matkaamme isommalla bussilla kohti Bangkok:ia siten, että olisimme perillä Khao San Roadilla seuraavana aamuna.

Yhteenveto, empiirisen tutkimuksen tulokset ja muut loppusanat Phi Phi:stä

Tässä kohdassa täytyy kertoa tuntemuksesta, joka meille heräsi heti saarelle saavuttuamme: tämä ei ole mikään Koh Tao! Sukelluspuitteet Phi Phi:llä ovat varsin loistavat, joskin erittäin kalliit verrattuna muihin sukelluskohteisiin. Meitä harmitti hieman, ettemme päässeet tutustumaan täällä Koh Phi Phi Marine park:in sukelluskohteisiin, mutta aikamme ei siihen olisi millään riittänyt. Onneksemme olimme saaneet täällä kuitenkin todella paljon irti pinnan alta, huolimatta marine park:in puuttumisesta listaltamme. Voimme siis suositella tätä sukelluskohteena ja todennäköisesti haluamme joskus vielä tulla tännepäin sukeltamaan uudemmankin kerran, juuri näihin muihin kohteisiin.

Phi Phi:llä on tarjota kaikki se, mitä peruslomailija voi lomaltaan toivoa. On luonnonkauniita maisemia, palveluita ja muuta mukavaa. Jotenkin tältä saarelta kuitenkin puuttui se ”jokin” – Se leppoisa ja uniikki tunnelma, joka Koh Tao:lla vallitsi, loisti poissaolollaan. Vaikka Koh Tao:n pääalue ei juurikaan ole tätä paikkaa suurempi, kävi Phi Phi:n ympyrät varsin äkkiä ahtaiksi, toisin kuin Tao:lla. Suurin ja merkittävin puute oli kuitenkin se oikea ”fiilis”. Täällä kaikki tuntui jotenkin teennäiseltä ja turismin aiheuttamat autenttisuuden pilaantumisen merkit olivat ilmassa. Ei siis ollut ihme, että meille mainostettiinkin ”sukeltamisen olevan parasta, mitä Phi Phi:llä voi tehdä”. Meidän kohdallamme todettakoon, että empiirisen tutkimuksen lopputulos (sukeltamista lukuun ottamatta) kallistaa vaakakupin siis reilusti Koh Tao:n hyväksi. Koh Tao on ja pysyy ”Parhaista parhaimpana” nyt, ja toivottavasti aina.

Meidän on nyt aika valmistautua reissun viimeisiin päiviin ja vielä viimeisen kerran suunnata nokkamme kohti Bangkok:ia. Tarkoituksemme on viettää yksi yö Khao San Roadilla, jonka jälkeen siirrymme johonkin sopivaan, metroaseman lähellä olevaan sijaintiin. Siten valmistelemme viime hetken shoppailupäivien helppoa ja halpaa liikkumista ja ”iisiä” siirtymistä lentokentälle. Näkemiin.

Koh Phi Phi kärsi kovat vahingot vuoden 2004 kuuluisassa Tsunami:ssa. Suurin osa saaren rakennuksista pyyhkiintyi tuolloin mereen ja ne jouduttiin sittemmin rakentamaan uudelleen. Nykyään täälläkin on selkeästi merkitty poistumisreitit tsunamin sattuessa.

Ps. Muistutettakoon vielä, että seuraava blogikirjoitus lienee sitten se viimeinen tätä lajia. Pysykäähän kuulolla ja kohta taas tavataan.