Thailand, Bangkok - Tastes likes Durian...

Central Bangkok

Huomenta Bangkokista. Neljäs aamu sarastaa Thaimaan auringon alla. Nyt olemme ehtineet tutustua kolmen päivän ajan Bankkarin ihmeelliseen maailmaan. Tästä kaupungista voi tosiaan sanoa, että se tarjoaa aina jotain uutta, meillekin jokaisena päivänä. Ensimmäinen eteni jotenkin seuraavasti: Ei niin hyvin nukutun lentoyön jälkeen saavuimme Bangkokin Suvarnabhumi International Airport:iin. Sieltä etsimme maan uumenista junayhteyden kaupunkiin. Juna-asema on tuttuun tapaan kätketty niin hyvin ja vähillä opasteilla varustettuna, ettei asiasta tietämätön turisti vahingossakaan eksy sinne. Puolen tunnin odottelun jälkeen metrojuna saapui laiturille ja pääsimme jatkamaan matkaa kohti keskustaa. Kahden vaihdon ja kolmen tunnin jälkeen saavuimme tiheästi täytetyn, noin 1,5-2 km:n tietaipaleen kävelyn jälkeen saavuimme määränpäähämme, New Road Guest Houseen, josta majoituksemme oli varattu. Tässä kohdassa neljänteen kerrokseen kavuttuamme kaikkine reppuinemme ja kamoinemme päätimme jäädä pariksi tunniksi virkistymään ennen kaupungille lähtöä.

Suihkujen ja vaatteiden vaihdon jälkeen, kun tuuletin oli tehnyt tehtävänsä, lähdimme etsimään sopivaa ruokapaikkaa. Päätimme aloittaa kevyesti matkan eksotiikkaan ja päädyimmekin parin kilometrin kävelylenkin jälkeen Chinatownissa sijaitsevaan Cantoine Houseen, joka oli varsin siisti paikka ja puolilleen täynnä kiinalaisia pariskuntia ja perheitä. Ravintolan isännän lähes painostukseen taipuneesta suosittelusta ja omasta pitkäaikaisesta tutustumishalusta johtuen päädyimme ottamaan yhdessä Beijing Duck -annoksen sekä ehkä parhaiksi ikinä osoittautuneet kevätkääryleet kahdella kastikkeella höystettynä. Ankasta saapui ensin nahkapalat salaatin ja sipuli-kurkku-lautasen kera, jonka jälkeen isäntä kädestä pitäen tehden ensimmäisen rullan, opasti meitä, kuinka ruokaa nautitaan. Ankan kuori, sipuli, kurkku ja salaattia laitettiin raamattupaperin ohuen kuoren päälle soijakastikkeen kera, jonka jälkeen paketti kasattiin ja syötiin. Kokonaisuus oli erikoisen, mutta hyvän makuinen.
Pöytään saapui vielä ankan liha-annos sekä riisi ja lopputuloksena oli, ettemme jaksaneet syödä kaikkea, vaikka kello oli jotakuinkin seitsemän luokkaa illalla ja kyseessä oli ensimmäinen ateriamme sitten lentokoneen aamupalan. Palvelu ravintolassa oli erityisen hyvää ja isäntä piti huolen siitä, että kaikkea löytyi pöydästämme ja laseistamme loppuun asti. Meitä oikein hävetti jättää ruokaa jälkeemme, kun isäntä oli niin vakuuttuneesti suositellut annoskokonaisuutta. Lyhyen kierroksen jälkeen lähdimmekin kohti Guest Housea keräämään voimia seuraavaa päivää varten.

TOINEN AAMU BANGKOKIN AURINGON ALLA
Toinen aamu sarasti mukavasti vielä paria astetta edellispäivää kuumempana 37C:n paistoastelukemissa. Mahdollisesta aikaeroväsymyksestä johtuen pääsimme ylös sängystä vasta kymmenen maissa kello kahdeksaan asetetusta herätyskellosta huolimatta. Päätimme hoitaa ensin pakolliset asiat pois alta ja lähdimme kohti Vietnamin konsulaattia jättämään passit viisumihakemusta varten. Sitten lähdimme etsimään kaupoista ennalta määrättyjä tarvikkeita, jonka seurauksena kiersimme noin seitsemän ISOA kauppakeskusta läpi ja melko turhin seurauksin. Tulipahan nähtyä sata ja yksi rättikauppaa mitä erilaisimmissa ympäristöissä. Tämä päivä upposikin siis keskustan kauppakierroksessa. Aloitimme tänäpäivänä myös perinteen ja teimme päätöksen, että pyrimme joka päivä nauttimaan yhden uuden eksoottisen hedelmän. Toisen päivän eksoottinen hedelmä oli todennäköisesti Cantaloupe-melooni, tai ainakin siltä se maistui.



KOLMAS AAMU SARASTAA

Durianeita

Big swing

City hall

Demokratiamonumentti

Khao San road

Kolmannen päivän teema oli ehdottomasti kävely. Ensin kävelimme kohti Khao San Roadia kiertäen pari nähtävyyttä matkalla. Tämä Guest Housen opasteen mukaan 10-15 minuutin kävelymatkan
päässä sijaiseva paikka taisikin sijaita 30-45 minuutin kävelymatkan päässä. Matkalla ehti jumittua aiemmin ostamamme minilukko, joka lukitsi taakseen sopivasti karttamme ja puolet oleellisista tavaroistamme. Suunnistimmekin seuraavan puolituntia mutu-tuntumalla ja löysimme viimein lukkoliikkeen. Kun liikkeenpitäjänaiset eivät tuntuneet ymmärtävän sanaa "lock oil", löytyi yhteinen kieli lopulta, kun näytimme lukkoa ja avainta, joka ei avannut sitä - Tämän seurauksena nainen nyökötti ymmärtävänsä, haki nurkasta voimapihdit ja väänsi lukon poikki. Sen jälkeen hän myi meille uuden, paremman tuntuisen pikkulukon ja vielä puolet halvemmalla, mitä edellisestä olimme maksaneet. Kiitimme hyvästä palvelusta - Problem solved. Taas vauhtiin päästyämme, ja hyvin pienen kurssikorjauksen jälkeen päätimme, että nyt jos koskaan on päivän eksoottisen hedelmän aika. Kyseessä ei ollutkaan mikä tahansa random-pallukka vaan se, jonka maine jo edellä kirikin - Durian, hedelmien kuningas. Makua voisi kuvata eksoottiseksi mutta myös osittain avokadomaiseksi, erityisesti kypsiltä osin, jolloin hedelmä oli erittäin täyttävä ja hoiti näin ollen aamupalan virkaa.

Loppupäivän kiersimme muutamassa nähtävyydessä sekä kävimme kuuluisalla Khao San roadilla hankkimassa tarvikkeita, erityisesti Hammockit eli riippumatot, joilla on oleva suuri rooli tulevaisuudessa matkallamme kohti ajattomuutta (tai sen kulusta piittamattomuutta) ja nollaprosenttisen stressittömyyden tavoittelua. Matka tavoitteeseemme on pitkä ja täynnä haasteita, joten päätimme aloittaa senkin kevyesti eli vähän kerrassaan. Aloitimme tavoitteen kytkemällä ensin pois sisäiset kompassimme, ilmeisestikin, kun loppumatka eteni, miten eteni... Siitä vähän myöhemmin tarkennusta.

Otimme Khao Sanilta tavoistamme poiketen TukTuk (avomopoautoriksa) -kyydin läheiselle Buddhatemppelille, jossa kuulimme olevan 45 metrinen buddhapatsas ja kyseisenä päivänä vielä ilmaisen sisäänpääsyn aina klo 17 asti. Asiasta kertoivat kaksi toisistaan riippumatonta paikallislähdettä, jolloin se tuntuikin jo uskottavalta. Näin ollen meillä oli siis jo kiire, kun kello, tuo inhottava ajan laskin, juoksi jo puoli viiden aikaa. Sovimme nopeasti TukTuk-kuljettajan kanssa kyydin hinnaksi 20B (noin 0,50e) ja vaikka kuski monta kertaa yritti matkan aikana taivuttaa meitä käymään jossain hänen kaverinsa kaupassa ensin, pysyimme kovina ja saimme, kun saimmekin kuljettajan viemään meidät suoraan kohteeseen. Sieltä kävelimme vielä pariin nähtävyyteen, josta päätimmekin jo lähteä kävelemään kohti kotoista guesthouseamme, olihan kello jo sentään viisi.

45m korkea Buddhapatsas

Yksi monista temppeleistä (Wat:eista)

Noin kymmenen temppelin (tällähän on tosiaan temppeleitä, kuin Keski-Euroopassa kirkkoja konsanaan) ja ehkä noin kymmenen tai kahden kymmenen (jos rakkosilta jaloilta olisi kysytty) kilometrin jälkeen, noin klo 22 paikallista aikaa, saavuimme ihanalle Guest Housellemme. Syitä tähän matkan kestoon voidaan tietysti etsiä monesta suunnasta, mutta laittaisimme suuren osan painolastista erittäin epätarkan ja vääristävässä mittakaavassa olevan turistinähtävyyskarttamme piikkiin. Ja korostettakoon vielä, että olimmehan jo kertaalleen rakkaan guest housemme portilla jo klo 21.30 paikkeilla mutta mielemme teki vielä kovasti hakea pientä purtavaa ja vettä "läheisestä" 7-11-kioskista (paikallinen, tai maailmanlaajuinen R-Kioski+ -rinnastettava hieno kioskiketju, joka palvelee vähintään aikavälillä 7-11). Toiveemme vedestä oli ilmeisesti kuulunut hyvin ympäristöön, kun takastulomatkan saimme nauttia mukavasta trooppisesta rankkasateesta - näin tuli siis iltasuihkukin hoidettua.

Kaiken kaikkiaan Bangkok on tähän mennessä ylittänyt itsensä kokemuksena. Tarkoituksemme on hoitaa viimeiset kamppeiden hankinnat nyt sunnuntaina ja lähteä maanantaina klo 16 jälkeen (kun saamme vihdoin passimme vietnamin viisumein varustettuna takaisin) kohti Itä-Thaimaan uusia tuulia. Seuraava määränpää: Ubon Ratchathanin kaupunki, josta sitten aikanamme (ehkä jo keskiviikkona) ylitämme Laosin rajan ja saavumme Paksen kaupunkiin. Tässä välissä tahdomme vielä korostaa, että Bankkariin palaa kyllä mielellään vielä uudelleen - sen verran moninainen, energinen, ystävällinen ja idyllinen muurahaiskeko tämä kaupunki on. Ja kävely ympäriinsä kannattaa, koska törmäsimme moniin asioihin, nähtävyyksiin ja ilmiöihin juuri vahingon ja sitkeiden jalkapohjiemme kautta. Näistä eräitä esimerkkejä ovat esimerkiksi loputtomiin jatkunut kukka- ja viherkasvi-nightmarket, jossa oli jos jonkinlaista kukkasta silmin kantamattomiin sekä ulkoilupuisto, jossa oli muun muassa avoilmakuntosali ja paljon muuta. Kohta on kuitenkin aika sanoa farewell Bangkok (and soon farewell Thailand) and see you on Laos.

Pääsemme siis toivottavasti pian pois tästä kiireiden syntipesästä ja ottamaan kiinni siitä ajattomuudesta, jota Laosilla on tarjota - raportoimme siis seuraavaksi sieltä sopivassa ajassa ja paikassa. Kuulemisiin.