Don Det & Don Khon, Laos – Levytystä ja saarielämää eteläisessä Laosissa

Tällä kertaa tervehdimme teitä, ahkeria lukijoitamme Don Det:in saarelta, eteläisestä Laosista. Saavuimme tänne pari yötä sitten ja kohta on taas aika nostaa "purjetta" ja suunnata takaisin mantereelle. Seuraavaksi kohteeksi on valikoitunut Bolaven Plateaulla sijaitseva Tat Lo:n pikkukaupunki, joka tarjoaa monenlaisia mahdollisuuksia uteliaille travellereille. Nyt siemailemme kuitenkin vielä viimeisen illan virvokkeita rantabaarissa, josta maisema avautuu suoraan öiselle Mekongille.

Pääsimme perille Don Detille kohtuullisen kivuttomasti, olihan meillä edellisestä majatalosta hankitut liput suoraan Ban Nakasangin "satamaan" josta "jollayhteys" Mekongin alapäässä sijaitsevalle Don Detille löytyi. Venematka ei kestänyt kuin vajaa puolisen tuntia, jonka jälkeen olimmekin jo täällä, rauhallisuuden tyyssijassa. 

Ensimmäinen päivä Don Det:illa sujui jotakuinkin seuraavasti: Saavuimme saarelle siinä kahden paikkeilla (auringon sijainnista arvaten), otimme bungalowin Mekongin rannalta (auringonnousun puolelta) riittävän kaukaa "venesatamasta" (paikka rannassa, johon veneet pysähtyvät = "venesatama"), jotta riittävä rauhallisuus olisi taattu. Tämän jälkeen söimme tähänastisesti ylivoimaisesti huonoimman ruokaerän (jokin sweet & sour chicken -viritelmä, paikassa, jossa ei syöjiä tuntunut pahemmin näkyvän - eikä meitäkään jatkossa), jonka jälkeen otimme rattoisat päiväunet bungalowimme terassille ripustetuissa hammockeissa eli riippumatoissa Mekongin virratessa rauhallisen tyynesti taustalla. Unet tekivät erityisen hyvää, olimmehan joutuneet heräämään jo 6.30 ehtiäksemme ostamallemme matkalle. Illan vietimme rauhallisessa merkeissä loikoillen ja syöden.

Ban Nakasang.

Don Det village, Don Det island.

Eräs saaren tarjoamista bungalow-majoituksista.

Seuraavaksi aamuksi olimme suunnitelleet ottavamme heti "härkää sarvista" ja tutkivamme saaren läpikotaisin. Tässä kohtaa mainittakoon, että Don Det on joskus muinoin yhdistetty rautatiesillalla viereiseen Don Khon:in saareen, joka on huomattavasti autenttisemmassa tilassa kuin tämä reppureissaajien suosiossa oleva Det. Aamulla kuitenkin, kun olimme suihkuuntuneet ja freesiytyneet matkakuntoon, alkoi samalla hetkellä tihkuttaa vettä - mitäpä siinä muutakaan olisivat voineet pienet reppureissaajarukat tehdä kuin hypätä hammockeihin, ottaa lokoisa asento ja alkaa lukea niitä kirjoja, jotka olimme tätä tarkoitusta varten mukaan rahdanneet toiselta puolelta maailmaa, uhmaten samalla lentoyhtiöiden kovia kilorajoituksia.

Itse sade lakkasi noin tunnin kuluessa, jonka seurauksena otimme ja söimme kevyen aamupalan sekä vuokrasimme sopuhintaiset polkupyörät (jotka irtosivat 8000 kip:in eli n. 0,75 euron päivähintaan kappale) ja lähdimme sotkemaan kohti vanhaa, Don Khonille johtavaa, rautatiesiltaa. Don Khon on luokiteltu jonkinlaiseksi suojelualueeksi, jonka seurauksena saarelle pääsy sillan yli edellytti 20.000 kip:in (~ 2e) "pääsylippua". Myöhemmin selvisi, että rahat käytetään projektiin, jolla rakennetaan turisteille näköalatasanteita ja muita puitteita.

Vanha rautatiesilta Don Detin ja Don Khonin välillä.

Don Khonin saari tarjoaa kaksi päänähtävyyttä: Ensimmäinen näistä sijaitsee noin viiden kilometrin pyöräilymatkan päässä saaren eteläisimmässä päässä. Siellä pitäisi olla mahdollisuus nähdä harvinaisia Irrawaddy-delfiineitä, erityisesti aamuvarhain ja alkuillasta. Me kävimme kyseisellä nähtävyyspaikalla keskipäivällä ja jouduimme tyytymään vain erittäin kauniisiin näkymiin kyseiseltä paikalta. Delfiinien kanssa emme päässeet kaveeraamaan, emmekä halunneet maksaa venekyydistä kyseiselle paikalle sopivampanakaan ajankohtana - olihan meillä sentään päällä tiukka päiväbudjetti saarella, jossa ei ollut ensimmäistäkään automaattia tai pankkia.

Ennen kuin kerromme tarkemmin saaren toisesta tärkeästä nähtävyydestä (josta otimme kaiken kaikkiaan noin 400 valokuvaa), mainittakoon tässä kohtaa vielä, että myös itse pyöräily läpi riisinviljelyspeltojen, kurapolkujen ja puskareittien, oli hieno kokemus - emmehän ole päässeet moista urheilumuotoa harrastamaan täällä vielä aiemmin. Suosittelemme lämpimästi (onhan täällä sentään aika kuuma) pyöräilyä tutustumiskeinoksi uusiin maisemiin, koska pyörällä pääsee suhteellisen nopeasti kattamaan isommankin alueen ja pysähtyä voi aina, kun siltä tuntuu.

Aikamme saaren harvoja teitä ja muutamia kinttupolkuja pyöräiltyämme päädyimme lähelle toista nähtävyyttä, Tat Somphamit -koskea (joka vastaa lähes vesiputousta). Näkymät tämän "vesiputouksen" ääreltä olivat sanoinkuvaamattoman kauniita ja siksi otimmekin riittävästi valokuvia todisteeksi tästä luonnon voimien tarjoamasta ihmeestä. Näistä kuvista muutama on pakko näyttää tässäkin yhteydessä, jotta ymmärtäisitte paremmin, mitä me yritämme sanoin kuvailla. Kyse ei nimittäin ole perinteiseksi vesiputoukseksi mielletystä näkymästä.

Tat Somphamit -vesiputous.

Kerrottakoon vielä, että kosken välittömässä läheisyydessä oli muutamat ravintolat, joissa päädyimme nauttimaan virvokkeeksi päivän (tai muutaman päivän) eksoottisen hedelmän; sen pakollisen, joka aina liitetään etelän hedelmiin - kookoksen. Kyseessä ei ollut tavallinen S-Marketin hyllystä saatava ruskea karvainen kookos, vaan isompi vihreä sileä pallo. Hoidimme tämän elämyksen nauttien ensin noin litran suuruisen sisällön mehupillillä ja sen jälkeen kaapien lusikalla suihimme halkaistun kookoksen sisäpinnan - nam. 

Kookosnautinnon jälkeen lähdimme polkemaan takaisin päin,  Don Detin siltaa kohden. Valitsimme sillan kupeessa olevasta ryppäästä rantaravintolan, josta oli upeat auringonlaskunäkymät Mekongille.  Siellä nautimme matkan toiseksi / kolmanneksi parhaan (kirjoittajien mielipiteiden mukaisesti) ruoan tikuilla syöden. Kyseinen ruoka, Chicken Pad Thai, sisälsi kanaa, munariisinuudeleita ja vihanneksia herkullisesti, thain tapaan valmistettuna. Tässä kohdassa vielä mainittakoon, että puikoilla syöminen alkaa jo luonnistua näiltäkin matkaajilta kohtuullisen hyvin. Täydellä mahalla sopikin jo polkea rauhallisesti kohti yösijaa, nauttien jo lyhyeksi perinteeksi muodostuneen hiljaisen hetken riippumatoissa illan suussa kuunnellen Mekongin ja luonnon ääniä - täydellinen päätös täydelliselle päivälle.

Se pakollinen coocosnautinto. Nam.

Etelän rantatie.

Se sanoinkuvailemattoman kaunis auringonlasku.

Don Det:illä, saarella, joka on vasta parin vuoden sisällä saanut ympärivuorokautisen sähkön, ei ole juurikaan hedelmiä tarjolla, joten joudumme jättämään seuraavat kokemukset hedelmien osalta myöhäisempään ajankohtaan. Don Det on laiskottelun tyyssija, mahtava paikka levyttämiseen (eli makoiluun riippumatossa). Saarella ei ole juuri mitään tekemistä (kun pyöräretkikin on tehty) ja matkaajat tuntuvatkin häviävän aina päiväsajaksi jonnekin muualle yleisiltä mutapoluilta, jota saaren täällä osassa on vain kaksi (jotka sopivasti kiertävät rantaa pitkin). Näiden polkujen varrella on  ainoastaan pikkuravintoloita ja guest houseja bungaloweineen, ei paljoa muuta. Päivisin on mahdollisuus lähteä matkatoimistojen järjestämille kajakkiretkille, kalastamaan tai harjoittamaan "tubing":ia, jonka itse päätimme jättää myöhempään ajankohtaan ja paikkaan - tästä lisää sitten myöhemmin. 

Viimeisen täyden päivän Don Detillä päätimme jo etukäteen viettää tehden "absolutely nothing":ia eli ei yhtikäs mitään. Aloitimme aamun lukien riippumatossa kirjaa, syöden aamupalaa lattiatasossa eräässä ravintolassa lukien kirjaa ja jatkaen riippumatossa oloa lukien kirjaa, käyden välillä nauttimassa virvokkeita lukien kirjaa ja niin edelleen. Päivä oli varsin leppoisa ja miellyttävä mutta nyt reissujalkaa on jo alkanut vipattaa - pakko löytää uusia nähtävyyksiä, paikkoja ja ehkä seikkailujakin. Eihän se varmaan ole vaikea kuvitella, että henkilöt jotka ovat tottuneet olemaan lomillansa ja arkenakin varsinaisia suorittajasieluja, eivät viitsi olla mahdottoman kauan paikassa, joka koostuu noin viidensadan metrin pituisesta polkupätkästä, jonka varrelle kaikki palvelut ja olosijat ovat sijoittuneet ja jossa tunnetusti paras asia, joita yksilö voi harrastaa, on "absolute nothing".

Erityismaininnan täältä ansaitsee vielä bungalowimme, joka on öiseen aikaan varsinainen viidakko lukuun ottamatta turva-aluetta, joka koostuu bungalowiin asennetun hyttysverkon sisäpuolisesta alueesta kattaen juuri sänkymme alueen. Edellisenä iltana pidimme terassimme kattovalon päällä ja seurasimme hammockissa maaten, kun gekkoarmeija syöpötteli yksitellen yöperhosten armeijan katosta - jättäen kattoon "vain" hyttyset, hämähäkit, kuoriaiset ja muut pieneliöt. Yöllä herätessä ympäriltä kuului aina kuhinaa, jota ei kuitenkaan tarvinnut pelätä - olimmehan turva-alueella.

Näihin tunnelmiin jätämme teidät tällä kertaa ja raportoimme ensi kerralla todennäköisesti (täältä katsottuna) sivistyksen parista. Hellurei.

Don Khon island.