Shanghai, Kiina – Idän Pariisi

Uutta päivää!

”Voiko olla mitään, mitä täältä ei saa?” totesi K-kauppias jossain muinaisessa tv-mainoksessa. No, Shangaista saa varmasti aikalailla kaikkea mitä K-kaupalla on tarjota ja läjäpäin kaikkea mahdollista muuta mitä sieltä ei varmasti saa. Suosittelemme siis K-kauppiaalle käyntiä idän Pariisissa, niin pääsee ukkeli hämmästelemään sellaisiakin asioita, joihin ei Keskomaailmassa törmää. Tämä mietelmä kirjoituksen alkuun siksi, että haluamme nostaa tunnelman heti oikeisiin sfääreihin.

Shanghai tänään!

Shanghai on kehittynyt aikoja sitten jo idän yhdeksi merkittävimmistä kauppapaikoista. Tätä kehitystä on tukenut optimaalinen sijainti Kiinanmeren ja Kiinan suurimman joen, Yangtzen risteyskohdassa.  Nykyisin Shanghai on Kiinan kehittynein kaupunki, yksi sen erityiskauppa-alueista sekä  maan väkirikkain kaupunki yli 23 miljoonalla asukkaalla varustettuna. Tämän seurauksena Shanghain hintataso yleisesti on myös maan korkeimpaa tasoa, kuten suurkaupungit yleensäkin tuppaavat olemaan.

Shanghain tarina alkoi kalastajakylästä, jonka Brittiläiset ottivat haltuunsa 1840-luvulla voitettuaan Kiinan ensimmäisessä Oopium-sodassa. Sen jälkeen Shanghaista alettiin kehittää kansainvälistä kauppapaikkaa ensin brittien ja myöhemmin ranskalaisten toimesta. Tämä kehitys päättyi 1949 kun Kiinankommunistinen puolue otti vallan ja alkoi muuttaa kaupungin toimintaa sosialistiseen suuntaan. Vuonna 1990 Shanghai alkoi jälleen kehittyä kohti  taloudellisesti merkittävää roolia, kun Kiinan taloudelliset uudistusohjelmat aloitettiin. Nykyisin Shanghai on jälleen yksi maailman kaupan keskipaikoista ja lukuisilla kansainvälisillä suuryrityksillä on konttori Shanghaissa.  Shanghaissa on muuten oma shanghain kiinan kielensä, jota ei pelkän mandarinin tai kantonin puhujat ymmärrä.

Tämä riittänee historiasta ja Shanghain merkittävyyden korostamisesta. Nyt on aika keskittyä ”maanläheisempiin” asioihin. Saavuimme Shanghaihin aamutuimaan kahdeksan paikkeilla aamulla, kun yöjunamme pysäytti Shanghain pääjuna-aseman laituriin. Yö oli nukuttu ainakin osittain vaikka samaisessa hytissä olikin pienirakkoisia matkaajia, joiden liikehdinnät herättivät meitä tasaisin väliajoin.

Juna-asemalle saavuttuamme tiesimme jo, miten pääsisimme hostelwordin kautta edellisenä päivänä ennalta varattuun majoituspaikkaamme. Metroyhteys sisälsi kahden eri linjan käytön, joissa molemmissa matka oli onneksi suhteellisen lyhyt. Ensimmäiseen metroon ängettyämme kaikkien rinkkojen ja reppujen kanssa, tunsimme olomme sardiineiksi ahtaassa purkissa. Se ei ollut vielä mitään siihen verrattuna, kun saavuimme vaihtopaikkaan, People Squaren metroasemalle aamuruuhka-aikaan. Siellä tunnelma oli ajoittain jopa kaoottista. Kun metro saapui asemalle noin parin minuutin välein, se oli jo kohtalaisen täyteen pakattu. Samaan aikaan liukuportaista valui kokoajan lisää ihmisiä jonottamaan ovien eteen.

Kun metron ovet lopulta aukesi, alkoi hirveä tunkeminen sekä siisään että ulos. Ulostulijoiden ainoa mahdollisuus oli tunkeä välittömästi ulospäin, muuten toivoa ei enää ollut. Sisäänmenijöillä jono eteni aina vain hiukan ja jos yhtään jätti kohteliaisuusväliä edellä olevaan, siihen änkesi uusia yrittäjiä. Niinpä mekin saimme lyhyen jonon perässä odottaa kolme ohi ajavaa metroa ennen kuin pääsimme änkemään itsemme aivan täyteen metrovaunuun, jossa ei mahtunut edes kääntymään.

Metrossa ei tarvinnut kauaa litistyä ja kohdeasemamme oli jo People Squaresta seuraava, East Nanjing Road station. Onneksemme kyseinen asema oli sen verran tyhjä sisääntulijoiden osalta, että pystyimme peruuttamaan rinkkoinemme ulos ilman suurempia ongelmia. Ulos päästyämme matka ennalta varattuun majoituspaikkaan olikin kohtalaisen lyhyt ja reitti oli selkeä. Saavuimme majoitukseen sen verran aamusta, ettei huoneita ollut vielä valmiina.

Yleensä majoittujat tykkäävät roikkua huoneissaan aina check-in-aikaan asti eli sinne puolille päiville. Hätää tässä ei kuitenkaan ollut vaikka likaisiksi itsemme junayön jälkeen tunsimmekin. Blue Mountain hostellissa oli kohtalaisen mukavat yleistilat, josta sai kohtuuhinnoin länkkäriaamupalaa ja muita virvokkeita. Niinpä nautimme odotellessamme kolme kymppiä (~4e) maksaneet aamupalat, jonka jälkeen olimme lähtemässä kaupunkikävelylle, kunnes respan kohdalla meille ilmoitettiin huoneen olevan valmis. Siitä pääsimmekin sitten siistiytymään ja virkistäytymään huonosti nukutun yön jäljiltä.

Shanghain avartava kaupunkinäkymä, joka aukesi jokaisena aamuna huoneemme ikkunasta.

Hämärän saapuessa rakennuksiin syttyi hienot valot tyypilliseen aasialaiseen tapaan.

The Bund

Virkistäytymisen jälkeen päätimme kävellä leppoisasti lähialueella samalla tutustuen uuteen kupunkiin. Shanghain ehkä historiallisesti kuuluisin alue kulkee nimellä ”The Bund”. Se on rantakatu, johon kauppalaivat ovat aikoinaan pysähtyneet. The Bundista on olemassa paljon valokuvia jo 1900-luvun alkuvuosikymmenyksiltä ja aluetta on aina pidetty vilkkaana ja kauppahenkisenä. Nykyisellään the Bund on ”must” nähtävyys ja se tarjoaa parhaat näköalapaikat joen toiselle puolelle, jossa sijaitsevat Shanghain kuuluisimmat uudet rakennukset. Bundista sanotaankin, että se toimii tilanjakajana vanhalle sekä uudelle Shanghaille. Vanhalla viitataan vanhoihin 1920-luvun eurooppalaista arkkitehtuuria edustaviin rakennuksiin ja uusi kattaa tietysti uudet nykyaikaiset rakennukset joen toisella puolella.

Varsinaisen joen pienempi haara, joka johtaa kohti Bundia.

Yksi Shanghain monista hienoista hotellirakennuksista

The Bund

Shanghain vanha puoli on nimeltään Puxi ja uusi puoli kulkee nimellä Pudong. Vanhan ja uuden puolen välissä kulkee nähtävyystunneli, joka on erikoisin tapa siirtyä joen toiselle puolen. Ilmeisesti tunnelissa ei kuitenkaan ole mitään nähtävää, pimeyden ja muutamien vilkkuvalojen lisäksi. Kyytiä voisikin kuvailla enemmän turistikärpäspaperiksi, jolla houkutellaan turisteja, sillä kyydin päätteeksi vastassa olisi ollut taas turistikrääsämyymälöiden tulva, eikä siirtymisen hintkaan olisi kyseisellä kyydillä edullisimmasta päästä. Helpoin ja järkevin tapa olisikin ollut mennä joen ali metrolla. 

Shanghain Puxin alueen vanhempaa arkkitehtuuria olevista rakennuksista useat sijaitsevat Bundin varrella.

Joen varrella olevan lauttasataman sisäänkäynti.

Isoa pullonavaajaa muistuttava rakennus on merkittävä kaupallinen keskittymä - World Financial Center

Kuuluisan Pudongin puolella sijaitsevan Oriental Pearl Towerin näköalatasanteelle pääsy olisi ilmeisesti kustantanut 180 yuania (~24e) per sierainpari. Muidenkin tornien hinnat liikkivat 150 yuanin (~20e) paikkeilla. Pääsyynä näiden asioiden skippaamiseen oli se tosiasia, että matkamme Kiinan maalla alkoi lähestyä loppuaan ja valuuttaa oli jäljellä enää rajattu määrä. Jäljellä olevalla summalla pärjäisimme mukavasti, mutta kyseisiä  nähtävyyksiä varten olisi pitänyt tehdä ylimääräisiä nostoja, eikä näköala ja muutama kuva ehkä kuitenkaan oikeuta mielestämme noin suureen hintalappuun. Päätimme siis tyytyä ihailemaan Shanghaita maan tasolta käsin. Ihan hyvin se kävi näinkin.

Uutta arkkitehtuuria tarjoavan Pudongin silhuetti on Shanghain kuuluisimpia alueita. Kuvassa keskellä näkyy Oriental Pearl Towerin pallomaiset muodot.

Peoples Square ja Urban Planning Exhibition Center

Toisena päivänä päätimme suunnata kävelykatu Nanjing Roadia pitkin keskustaan People Squarelle. Kävelykatu oli leveä ja erilaisten pikkukauppojen, ravintoloiden, kuppiloiden ja kauppakeskusten reunustama. Sieltä löytyy varmasti kaikkea tarvittavaa mutta hintalappu ei välttämättä ole edullisimmasta päästä.

Piristävä puistotaide piristää kummasti työpäivän alkutaipaleella olevien uurtajien työmatkaa.

Vasemmalla Shainghain Kiasma

Peoples Park ja Shanghain moderniutta huokuva kaupunkinäkymä

East Nanjing Roadin kävelykatu

Pimeän laskeuduttua East Nanjing Road täyttyi neonvaloista ja kansalaisjoukkioista.

Lämpötila ei illallakaan klo 22 aikoihinkaan päästä matkalaisia palelemaan, kertoo tämä seinän kokoinen mittari.

Kävelykatu oli täynnä kansalaisryhmien järjestämiä tanssi-, laulu ja muita esityksiä - eloisaa kansaa nämä Shanghaianit.

Tunnelma oli suorastaan tiivis.

People Squarelle päästyämme,  suuntasimme ensimmäisenä Shanghain kaupunkisuunnittelun museoon (Urban Planning Exhibition Center) ja näyttelytilaan. Tämä kohde kiinnostaa erityisesti ammatillisessa mielessä toista matkaajista, ja muutenkin ihan yleisestä mielenkiinnosta se on hyvä paikka visiitille ihan kenelle turistille tahansa.

Sisäänpääsymaksu on minkä tahansa opiskelijakortin omaavalle puoleen hintaan eli 15 yuania (~2e), kun se normaalilla hinnalla kustantaa 30 yuanin (~4e) verran. Pohjakerroksissa oli esillä vanhoja ja uusia valokuvia Shanghaista, joita pystyi hauskasti vertailemaan. Esimerkiksi Bundi oli aika eri näköinen nykyään kuin mitä se oli 1928- tai 1938-vuosien kuvissa. Lisäksi nähtävillä oli vanhoja karttoja, joita oli mielenkiintoista selailla. Keskimmäisestä kerroksesta löytyy Shanghaissa vierailleiden laivojen pienoismalleja, kuvia ja kertomuksia.

Ylemmät kerrokset olivat omistettu nykyhetkelle ja Shanghain tulevaisuuden suunnitelmille. 

Urban Planning Exhibition Centerin pienoismalli joen rannan ympäristöstä

Havainnollistavaa aluesuunnittelua

The Bundin historia on pitkällä 1900-luvun alkutaipaleella - kuva 1920-luvulta.

Neljännessä kerroksessa oli nähtävillä pienoismalli tulevaisuuden Shanghaista. Sana pienoismalli on hieman alimitoitettu tässä yhteydessä, sillä kyseinen pienoiskaupunki oli yksityiskohtaisesti rakennettuna ison huoneen kokoinen. Mukaan oli siis jo laitettu rakenteilla olevia ja tulevaisuudessa rakennettavia kohteita olemassa olevien talojen sekaan. Kuvitellaanpa, miten paljon paremman kuvan suunnittelija saa tuotoksestaan, kun sitä voidaan heti katsoa osana kokonaisuutta verrattuna siihen, että yksittäisistä rakennuksista on tehtynä 3D-malleja tietokoneelle... Molemmat tavat varmasti ovat toimivia, mutta pienoismalli antaa kerralla huomattavasti laajemman visuaalisen näkemyksen. Kerroksen seinustat olivat lisäksi täynnä erilaisia mietteitä siitä, millä perusteilla kaupunkia ja sen alueita suunnitellaan tietyn tyyppiseksi.

Tämä koko neloskerroksen täyttävä pienoismalli Shanghain kaupungista on henkeä salpaava.

Viidennessä kerroksessa keskitytään tulevaisuuteen. Esillä on muun muassa tulevan Shanghain metroverkosto vuodelle 2030, jossa nykyistä verkkoa on laajennettu kymmenellä uudella linjalla. Lisäksi esitellään tiettyjä kehitettäviä alueita sekä lentokentän kehityssuunnitelma.

Melkoiselta sopaltahan tulevaisuuden metroverkosto näyttää mutta toisaalta kyllä kaupungissa riitää liikuteltavia ihmisismassojakin kohtalaisen paljon.

Tässä kohtaan lienee sopivaa mainita eräästä Kiinan hienoista piirteistä. Kiinassa on käytössä ns. viisivuotissuunnitelmienkäytäntö, jossa laaditaan aina kaikki toteutettavat hankkeet viidelle vuodelle kerrallaan. Niinpä valtion toteutettavat projektit ovat aina selkeästi tiedossa ja niiden toteuttamiseen voidaan luottaa toisin kuin esimerkiksi Suomessa, jossa kukin hallitus voi jättää toteuttamatta edellisen hallituksen suunnittelemia asioita. Seuraavaan viisivuotissuunnitelmaan kerätään aina läjä ehdotuksia, joista karsitaan tietyn raadin avulla ne parhaat projektit, jotka tullaan toteuttamaan. 

Päätökset on nähtävillä visuaalisesti muodostettuina tässä kyseisessä näyttelyssä, jossa kuka tahansa kansalainen voi käydä niitä katsomassa ja antamassa omat kehitysehdotuksensa hankkeiden parantamiseksi. Tämä se vasta on avointa demokratiaa siihen verrattuna, että esimerkiksi meillä Suomessa ikävät asiat pyritään hautaamaan byrokratian syövereihin, joista ne on näennäisesti saatavilla, jos on aikaa perehtyä päiväkausiksi selvittämään, mitä oikeastaan pitäisi etsiä milläkin nimellä varustettuna. Erityisesti asuinalueiden asukkaille epämieluisat projektit pyritään meillä hautaamaan huomaamattomiksi, ettei kansa ryhtyisi niistä protestoimaan.

Hienoisena yksityiskohtana tässä Kiinan mallissa tämä hankkeiden esittelyn rahoitus on ulkoistettu museovieraiden tuomien lipputulojen varaan, jolloin niiden esillä olo ei tuota valtiolle lisäkustannuksia. Samanlaisia näyttelyitä on Kiinassa tarjolla myös muissa suurissa kaupungeissa, kuten esimerkiksi Xi’anissa.

Erityisellä innolla täällä suhtaudutaan ilmastonmuutoksen ennaltaehkäisyyn ja sen hillitsemiseen. Vaikka parissa kymmenessä vuodessa Shanghain asukkaiden asumusneliöt ovat yli tuplaantuneet nykyiseen noi 16 neliöön, halutaan täällä toteuttaa uudet asuinalueet energiatehokkailla tavoilla ja luontoa säästäen. Shanghaissa ollaan jopa Suomea edellä niin kutsuttujen nollaenergiatalojen käyttöönotossa, joissa talo tuottaa yhtä paljon energiaa, mitä se kuluttaa. Lisäksi joka puolella on kehoituksia veden säästämiseksi.

Tulevaisuuteen keskittyvässä kerroksessa huomiomme keskittyi erityisesti eräällä seinällä olleet kuvat kuvitteellisesta perheestä, johon kuului äiti, isä, lapsi ja koira. Kaikkien jäsenten muotokuvissa luki heille spesifioituja toiveita elinympäristöstään ja asioita, jotka ovat heille tärkeitä. Mukana oli niin isälle etätyöskentelymahdollisuudet, kotiäidille turvallinen asuinalue, lapselle tilaa leikkiä puistossa ja koiralle  juosta vapaana sekä haudata luita puiden juurille. Näistä päätellen voitaisiin todeta, että asumisen ihanteet vaikuttavat siis aika samoilta kuin mitä meillä päin toivotaan. Tämä on mielestämme erityisen positiivistä siksi, että näissä ihanteissa huomioidaan myös luontoystävällisyys ja sillä todellakin on merkitystä, mitä Kiinassa toteutetaan isossa mittakaavassa, kun Suomen vaikutus jää lähinnä esimerkin näyttämiseksi maailman pelastumisen kannalta katsottuna.  

Modern family

Tähän maailman pelastusteemaan liittyen mainittakoon vielä seuraava seikka, jonka olemme Kiinassa havainneet: Suurin osa liikenteessä liikkuvista kaksipyöräisistä vaikuttaisivat olevan sähkökäyttöisiä perinteisen polttomoottorin sijaan. Kyseinen ilmiö ei ole vain läsnä Shanghaissa vaan kaikissa käymissämme kohteissa. Tämänkin on merkki Kiinan kasvaneesta kiinnostuksesta ympäristöä kohtaan sekä ilmastonmuutoksen haittojen tunnustamisesta. Pisteet siitä Kiinalle.

Urban Planning Exhibition Centerin alta löytyi vanhaan henkeen tehty kauppakatu, jossa oli kahviloita ja kohtuuhintaista ruokaa tarjolla. Katu johti lopulta suureen maanalaiseen kauppakeskukseen.

Nuudelilounaan sai kelpo hintaan - alle 1,5 eurolla.

Settiä täydentämään täytyi vielä ottaa suussa sulavia Dumblingseja, joissa oli sisällä jotain keittomaista.

Tiukkaa päivää on hyvä tasoittaa pienellä öljyämisellä, johon soveltuu hyvin esimerkiksi paikallinen laageri.

Old Town ja Yuyuan Garden

Vanhaksi kaupungiksi (Old City of Shanghai) nimetyllä alueella käväisimme ensimmäisen kerran jo ensimmäisen päivän Bundivierailun päätteeksi, jonka lisäksi palasimme alueelle vielä lähtöpäivänä. Vanhan kaupungin alueella myydään huiveja, turistikrääsiä ja ties mitä pienistä kadunvarsiliikkeistä käsin. Lisäksi paikalla on paljon katukaupustelijoita ja kaikenlaisia kerjääjiä ynnä muita turistipaikoille tyypillisiä näkyjä. Old townin alueen kupeessa sijaitsee myös 400 vuotta vanha Yuyuan Garden, joka oli ensimmäisellä visiitillämme jo ehtinyt mennä kiinni.

Onneksi tienviitat takaavat sen, ettei täällä suurkaupungissa pääse eksymään.

Monissa Shanghain yöpymispaikoissa sekä matkaoppaassammekin varoitettiin vanhan kaupungin läheisyydessä ja People’s Squaren ympäristössä tapahtuvista tee-huijauksista, joita hyvin englantia puhuvat paikalliset harjoittavat. Kohtasimme tuoreimman variaation tästä huijausyrityksestä heti ensimmäisenä iltana, kun pari mieshenkilöä olivat juuri ottamassa toisistaan valokuvia, kun toinen heistä pyysi meitä ottamaan yhteiskuvan heistä. Kuvan oton jälkeen he kysyivät, mistä olemme kotoisin ja muutamia muita peruskysymyksiä aikomuksistamme, Kiinan tuntemuksestamme ja visiittimme pituudesta. Sen jälkeen he kertoivat, että juuri kyseisenä (arki)päivänä järjestettäisiin kohta puoli tuntia kestävä, kansainvälisillä ”mausteilla” varustettu teeseremonia, joka järjestetään vain kerran vuodessa.

He olivat juuri kuulemma menossa katsomaan tätä teeseremoniaa ja olisi ollut kuulemma erityisen mukavaa mennä sinne yhdessä – ”more the merrier”. Mikä tuuri meillä olikaan käynyt, kun juuri tulopäivänämme sattuikin olemaan tälläinen mahtiseremonia. Tee oli kuulemma kiinalaisille vähän sama asia, kuin vodka suomalaisille – yhtä tärkeää. Heidän Suomen paikallistietoudestaan huolimatta päätimme kuitenkin sanoa menevämme vanhaan kaupunkiin vasta joku toinen päivä huolimatta tästä mahtavasta tilaisuudesta. Nämä teeseremoniat päättyvät siihen, että turisteilta pyydetään merkittäviä summia kyseisistä seremoinioista maksuina osallistumisesta, eivätkä turistit ilmeisesti kehtaa yleensä kieltäytyä maksamasta.

Hetken ajan ennen sanaa ”tee” ajattelimme kyseisessä tilanteessa vielä, että he olisivat olleet vain tekemässä pientä jutustelua mutta tuon maagisen sanan kuultuamme tiesimme pelin hengen. Se, mikä tässä oli erityisen mielenkiintoista, oli se seikka, että täsmälleen samanlaisia tilanteita koimme myöhemmin vielä kolmeen otteeseen kertaalleen samana päivänä ja sitten myöhemmin People Squaren ympäristössä. Nuo sessiot tosin päätimme hyvin paljon nopeammin kuvan ottamisen jälkeen kertomalla, että meillä on kiire, jolloin lähdimme jatkamaan matkaa. Tämän kaavan tiedostaen oli hauskaa nähdä, kuinka nämä erilaiset pienet ihmisryhmät alkoivat valmistautua kyseiseen performanssiin silloin, kun he bongasivat meidät etäältä. Ja ne vuorosanat olivat aina täsmälleen samat, aivan kuin ne olisi opittu jostain huijareiden koulutunnilta... Could you take a picture of us? Yes, of course... Where are you from? Finland… It’s a very famous country – Nokia... jne. Olisimme halunneet kokeilla kaavaa kertaalleen ilmoittamalla olevamme Ruotsista ja katsomalla, mitä sieltä sitten tulee mutta emme valitettavasti kohdanneet enää tämän idean syntymisen jälkeen yhtään yrittäjää – harmin paikka.

Kohti Yuyuan Gardenia.

Aiheesta takaisin Yuyuan Gardeniin... Tämä 400 vuotta vanha ”puutarha” oli eräs maksullisista nähtävyyksistä, joita Shanghailla on tarjota. Sisäänpääsy maksoi saman verran kuin Urban Planning exhibition centerkin eli 30/15 yuania opiskelija-alennuksineen. Puutarha jakautui kuuteen eri alueeseen, joilla jokaisella oli oma teemansa. Sisällä oli jos jonkinlaista teehuonetta, lampea, kivimuodostelmia ja polkuja japanilaisen puutarhan tyyppisesti koristeltuina. Vaikka puutarha-alue onkin suuri, maisemat alkoivat mielestämme aika äkkiä toistamaan itseään. Toki näkymät olivat hintansa arvoisia ja ne olivat kaunista katseltavaa mutta ennen pitkää silmä oli niin sanotusti tottunut näkemäänsä, eikä uutta ihmeteltävää ollut enää tarjolla.

Yuyuan Gardenin tarjoamia näkymiä piisaa...

Parit "kultakalat" odottavat ruokintaa.

Osa Yuyuan Gardeniin kuuluvasta alueesta on muurin ulkopuolella, ilmaiseksi käytävissä oleva yhdeksänkulmainen silta ja sen keskellä oleva  kuuluisa ”teehuone”, jonka eräs kiinalainen on aikoinaan tehnyt kunnioittaakseen isäänsä. Se kuuluu niihin Shanghain ”must see” –kohteisiin ja olemme samaa mieltä asiasta. Hinta-laatusuhde on kohdallaan – onhan nähtävyys sentään täysin ilmainen.

Shanghain kuuluisin teehuone Yuyuan Gardenin tuntumassa

Teehuoneen ympärillä kulkee Shanghain kuuluisin silta, "nine zigzag bridge".

Old Townin ihmeitä.

Kuumuutta jäähdyttämään tarvitaan välillä annos kylmää kyytiä - maistuu muuten aika hyvältä tässä helteessä.

Mahan täytettä päivän päätteeksi: Possua teepuu-kastikkeessa - oli muuten pehmeää ja erittäin herkullista.

Shanghai museum

Kolmantena päivänä päätimme sisällyttää ohjelmaamme People Squarella sijaitsevan Shanghai museumin, jonka sisäänpääsy on ilmainen. Kyseisessä museossa on näytillä paljon maakunnassa tehtyjä muinaisia saviruukkuja, posliiniesineitä, vaatteita, koriste-esineitä, huonekaluja ja vanhoja rahoja. Museoon uppoaa helposti pari tuntia aikaa, kun kaikki kerrokset koluaa läpi. Erityistä huomiotamme keräsi se seikka, kuinka huoneissa edettiin aikakausia saviruukuista kohti yhä hienompia posliiniesineitä. Ennen on kuulemma verrattu posliinia aina kiinalaiseen silloin, kun on puhuttu laadukkaasta posliinista. Kiinalaisen posliinin laadukkuuteen on ollut viittauksia jopa Shakespearen teoksessa.

Nämä viiniastiat eivät kalpene tyylissä edes Iittalan Essence-sarjalaisille :)

Vaatinee hieman keskivertoa enemmän kärsivällisyyttä väkerellä näin monta pikkubuddhaa.

Tämä hieno koiraveistos tarjottiin lahjana eräälle hallitsijalle.

Kiinalaista laatuposliinia oli tarjolla satojen ruukkujen muodossa.

Myös kiinalainen kalligrafia oli laajalti edustettuna tässä museossa.

Muinaisten mahtimiesten sinettejä oli myös nähtävillä kymmeniä.

Useissa vanhoissa rahoissa on reikä keskellä - mikä piheyden huipentuma!

Shanghai museumiin pääsee sisälle aina klo 16 asti, kunhan museossa ei ole liikaa väkeä. Museo sulkeutuu klo 17. Mielestämme tämäkin on hyvä paikka käydä mutta se ei lukeudu Shanghain tärkeimpien nähtävyyksien joukkoon, mikäli matkalaisella on kiirellinen aikataulu. Parin tunnin museokierroksen jälkeen meidän oli aivan pakko mennä viressä olevan maanalaisen ostoskeskuksen terassitilaan maistamaan twisted potatoeta, koska olimme aiemmin havainneet kyseisessä kojussa olleen jatkuvasti paikallisia jonottamassa tuota herkkua. Maustettu twisted potatoe maistui hieman sipsille mutta rouskumisen sijaan se oli astetta pehmempää. Joka tapauksessa herkullisen makuinen syöpöteltävä.

Ei se kuuma ilmasto ole aina helppoa paikallisillekaan.

Twisted potatoes jaksaa kiinnostaa myös paikallista väestöä jatkuvana asiakasvirtana.

Farewell China

Viimeisenä päivänä vanhan kaupungin käynnin jälkeen oli aika syödä viimeiset paikallisherkkuannokset ja ruveta tekemään matkaa kohti lentokenttää. Haimme ruokailun jälkeen rinkkamme majapaikastamme ja nautimme samalla vielä virvokkeita majapaikkamme yhteistilassa laskien samalla kentälle jäävän valuutan määrää mahdollisimman optimaaliseksi. Tavoite oli saada ostettua jotain juotavaa turvatarkastusten sisäpuolelta lentomatkaa varten.

Lähtöpäivän herkut eivät myöskään jääneet aiempien nautintojen varjoon. Erityisesti vasemmalla olevassa sizzling beefissä liha on erityisen mureaa ja pirun maukasta. Shanghain öljypohjaiset ruokalajit ovat todella hellineet näiden matkalaisten makuhermoja.

Olimme ottaneet jo aiemmin selvää, että Pudongin lentokentälle pääsisi samaisella metrolinja 2:lla, joka kulkee East Nanjing Roadin lähimetroasemalta. Matkan hinta oli 7 yuania (~0,93e) per henkilö ja se oli huomioitu jäljellä olevan valuutan budjetissamme. Olimme lukeneet, että matka metrolla kestäisi 75 minuuttia, joka tuolloin tuntui hieman uskomattomalta. Varmuuden vuoksi päätimme kuitenkin lähteä kohti lentokenttää neljä tuntia ennen koneen lähtöä.

Tuo metromatka, jonka vietimme rinkat selässä seisten suhteellisen täydessä metrossa, tosiaan kesti sen tunnin ja vartin. Mukavana yksityiskohtana vielä eräällä asemalla huomasimme, kun suurin osa matkustajista yhtäkkiä hyppäsi ulos ja kohta metroon tuli tilalle väkeä hirveä määrä. Alkuun olimme ajatelleet, että ilmeisesti lentokentälle ei sitten ole menossa kuin muutamia henkilöitä mutta tämä uuden väen tunku tuotti meissä hämmennystä. Hetken kuluttua huomasimmekin metron lähdettyä asemalta, että kuljemme väärään suuntaan.

Nousimme ylös ja menimme lähemmäksi metrokarttaa, jossa oli kyseisen aseman alla ollut pienellä präntättyä tekstiä, jonka nyt halusimme lukaista. Sen mukaan kyseisellä asemalla tuli vaihtaa metroa, jos kello oli alle 22.00. Niinpä tämän tiedon kera jäimme pois seuraavalla (tai oikeastaan edellisellä) pysäkillä, vaihdoimme metroa ja jäimme tuolle vaihtoasemalle odottamaan oikeaa metroa. Tämä kikkailu aiheutti meille vain noin viiden minuutin viivästymisen, eikä se tuottanut sen suurempia huolia. Lähinnä mieleemme jäi vain ajatus siitä, kuinka eräs paikallinen oli tuijottanut meitä tuolloin aiemmin pitkään aivan kuin miettien, että pitäisiköhän näille mainita tuosta poisjäämisen tarpeesta – eipä sitten päättänyt mainita mitään.

Aurinko laskee taakse jäävän Shanghain horisonttiin - näkemiin Shanghai!

Pudong International Airport

Pudongin lentokenttä toi tullessaan meillä jälleen jotain uutta, vaikka olemmekin nähneet jos ties kuinka monta aasialaistakin lentokenttää. Check-inin olimme tehneet netissä edellisenä päivänä ja nyt edessä oli vain pitkä jonotus laukkujen jättämiseksi. Laukkutiskille saavuttuamme, meiltä tivattiin Intian viisumia, jota meillä ei tosiaan ollut etukäteen hankittuna. Virkailijan mukaan kuulemma vain japanilaiset voivat hakea viisumia maahan tullessaan. Mainitsimme virkailijalle olevamme Suomesta ja että niin ollen myös meille sellainen viisumi voidaan paikanpäällä myöntää. Parin tukitirehtöörin ja ilmeisesti jonkin puhelinsoiton jälkeen myös virkailijamme tuli vakuuttuneeksi asiasta. Ilmeisesti sillä oli jotain merkitystä hänelle, että kyseessä oli meidän ensimmäinen matka Intiaan samaisena vuotena, tiedä häntä.

Kun viimein saimme annettua laukut liukuhihnalle, saimme kehoituksen mennä lähellä sijainneeseen ”luggage check room”:iin, jonka jälkeen meidän piti kuulemma vielä tulla takaisin tiskille. Hämmentyneinä teimme työtä käskettyään ja menimme kyseiseen huoneeseen, jonne rinkkamme oli matkannut. Huoneessa ollut virkailija halusi välttämättä avata ja haistaa rinkassa ollutta pepsipulloa, joka sisälsi vettä. Tuosta kaverista se oli niin kummaa, että miksi pepsi pulloon oli laitettu läpinäkyvää litkua ja siihen oli pakko todeta, että täällä on aika kuuma. Tarjouduimme maistamaan omaa vettämme mutta ilmeisesti yhden pullon haistaminen riitti. Samaisessa taskussa ollut bonaquapullo, joka myös oli vedellä täytetty ei ilmeisesti vaatinut haistelua sen enempää.

Tuon kummallisen tarkistuksen jälkeen saimme leiman matkatavaralipukkeeseemme ja palasimme takaisin samaiselle laukku-checkin-tiskille, jossa kaveri ei sitten edes halunnut nähdä leimaa vaan ohjasi meidät menemään turvatarkistusta kohti. Tuo käsimatkatavaroiden turvatarkistus tuntui jotenkin lepsulta, erityisesti kun kyseessä oli Kiina, kun siellä kaksi monitoria tarkkailevaa kaveria tuntuivat laiskasti katselevan enemmän ympärillensä kuin itse monitoriin. Vähän ajan kuluttua tämäkin asia selvisi, kun kyseessä oli vasta esitarkistus ennen passien tarkistuspistettä ja sitä seurannutta turvatarkistuspistettä. Olisihan tämäkin pitänyt arvata, että ei se yksi läpivalaisu vielä mihinkään riittänyt.

Turvatarkistusten jälkeen olimme lopulta valmiit tuhlaamaan loput ~30 yuania, jotka olimme jättäneet lentokenttäostoksia varten sekä menemään viimein lentokoneeseen. Ainoa huoli tässä vaiheessa oli enää se, että kaikissa tauluissa meidän koneemme määränpääksi oli merkitty Delhi, vaikka matkalipuissamme kyllä luki kohteeksi Mumbai. Mutta eihän tälläisiin pikku nyansseihin tule tarttua liian vakavasti, vai kuinka? Korkeintaan lopputuloksena olisi ensimmäinen ja viimeinen kerta, kun hyödynnämme Air Indian palveluita, mikäli määränpää ei osuisi ihan nappiin.  

Neljä tuntia oli juuri optimaalinen aika varata lentokentälle menemiseen, sillä ostosten jälkeen pääsimme suoraan kävelemään koneeseen puoli tuntia ennen sen lähtöä. Aikaa ei siis jäänyt liioin odotteluihin. Tästä matkamme jatkuukin sitten kohti toistaiseksi vielä tuntematonta kohdetta – maa oli kuitenkin jo valittuna ja tarkkaan tiedossa... India – here we come!

-    Two Backpackers