Xi’an, Kiina – muinainen pääkaupunki

Hyvää päivää,

Xi’an – tuo muinainen pääkaupunki sijaitsee maantieteellisesti keskellä Kiinan valtiota. Matka tänne sujui enemmän ja vähemmän nukkuessa, yöjunan porskuttaessa tasaiseen tahtiin kahdentoista tunnin ajan. Kiina on siitä hyvä ja huono paikka, että täällä ennakointi matkalippujen ostossa on hyvin tärkeää. Jos lippuja ei osta päiväkausia etukäteen, niin ainoa vaihtoehto on ostaa kalliimpia lippuvaihtoehtoja. Niinpä itsekin päädyimme ainoana jäljellä olevana vaihtoehtona ”soft sleeper” -luokan neljän hengen hyttiin, kun olimme ostamassa lippuja naurettavat neljä päivää ennen junamatkaa. Kohdallamme tämä tarkoitti sitä, että ostimme liput noin vartti sen jälken, kun jalkamme olivat aasian mantereelle laskeutuneet.

Käytännössä joustavuutta haluava matkaaja joutuu hyvällä omalla tunnolla ottamaan hieman paremman luokan paikkoja, jos mielii siirtyä paikasta toiseen lyhyemmällä aikavälillä. Toinen vaakakupissa painava tekijä on se, että usein saman matkan voi kulkea esimerkiksi vuorokauden mittaisena junamatkana, puolen vuorokauden matkana tai jopa lyhyempänä ja hinta kasvaa yleensä suhteessa nopeuteen. Niinpä matkalainen voi miettiä, että kumpi on kalliimpaa: raha vai aika...

Muinainen pääkaupunki Xi'an ei enää ole niinkään muinainen - kyseessä  on  kasvava ja  kehittynyt  kaupunki, jossa asuu reilusti enemmän ihmisiä, kuin Suomessa yhteensä.

Kohti uutta tukikohtaa

Saavuttuamme Xi’an:iin aamu yhdeksän paikkeilla, vallitseva säätila oli sateinen. Aseman ulkopuolella oli laumoittain paikallisia tyrkyttäen sateenvarjoja - kohtuullista korvausta vastaan tietysti. Päätimme kuitenkin ohittaa nuo massat ja jatkaa matkaa jalkapatikassa kohti hostellivaraustamme, jonne olisi noin parin kilometrin talsiminen. Vettä tuli kuitenkin sen verran ämpärillä, että taivuimme lyhyen kävelyn jälkeen ostamaan kymmenen yuanin (~1,33e) heppoiset sateenvarjot molemmille, koska aloimme pelatä repuissa sijaitsevien elektroniikkalaitteiden hengen puolesta. Olihan se lisäksi itsellekin mukavampaa, kun naama ei ollut kokoajan ihan märkä.

Matka jatkui ennalta katsottujen ohjeiden mukaan ja pysähdyimme välillä tarkistelemaan hieman ohjeita opaskirjasestamme. Suunnistaminen ei aina ole ihan niin helppoa, kun usein teiden nimien tavutukset tai jopa kirjoitusasut saattavat hieman poiketa kartan ja kylttien suhteen. Ilmeisesti nimiä välillä lyhennellään tiekylteissä. Tästä johtuen kompassi on erittäin kätevä matkakumppani, joka antaa usein varmuutta liikkumiseen, kun tiekyltit sitä eivät tee.

Pääsimme varaamamme hostellin läheisyyteen suorinta reittiä käyttäen mutta siitä alkoikin sitten ne vaikeudet. Ylöskirjaamiemme ohjeiden mukaan paikan piti sijaita erään metroaseman B-uloskäynnin vieressä. Maininta ”Go out from exit B and you are practically there” –kaikui päissämme, kun kuljimme läpi molemmat mahdolliset kulkusuunnat, kysellen kaikista mahdollisista hotelli-respan näköisistä sisäänkäynneistä sijaintiamme, käyden läpi myös muut ulostulovaihtoehdot siltä varalta että ohjeessa olisi sattunut olemaan pieni virhe.  Risteys, jossa majoituspaikkamme oli merkitty sijaitsevan oli tosiaan kahden suuren tien risteymä ja tien alitus tarkoitti aina metrotunnelin portaiden kipuamista alas, jotta tien pystyi alittamaan.

Monet henkilöt, joilta kyselimme ohjeita sijainnistamme, kertoivat meidän olevan aina milloin missäkin kohdassa näyttämäämme karttaa, eikä heistä ollut juurikaan mitään apua. Mielialaa eivät parantaneet myöskään ne märät vaatteet, huonosti nukuttu yö ja alhainen verensokeri. Hetken mietinnän jälkeen päädyimme siihen, että vaihtoehtoja on kaksi: voisimme joko etsiä sopivan ruokapaikan, tankata hieman ruokaa ja etsiä internetyhteyden, josta ohjeita voisi tarkastella hieman tarkemmalla silmällä tai sitten voisimme jatkaa etsintöjä ja toivoa parasta.

Päätimme mennä vielä kertalleen takaisin B-uloskäyntiin ja katsastaa sen suunnan, joka kartan mukaan vaikuttaisi väärältä, koska sen ns oikean suunnan olimme kolunneet todella perinpohjaisesti. Metron uloskäynnin rakennelmat kierrettyämme satuimme puolivahingossa bongaamaan seinästä haalistuneen A4-kokoisen paperilapun, jossa  oli majoituspaikkamme nimi ja nuoli pieneen kapeikkoon. Sieltähän se sitten lopulta löytyi lähes parin tunnin etsiskelyn jälkeen ja riemun tunne oli sen mukainen. Huone järjestyi ongelmitta lyhyellä odottelulla ja saimme vielä maksamaamme parempiluokkaisen huoneen – ylimmän kerroksen isokokoisimman!

Jälkikäteen huomasimme, että sähköpostiimme oli lähetetty varausvahvistuksen yhteydessä tarkemmat saapumisohjeet, joilla paikka olisi löytynyt todella helposti – sääli, ettei niitä ollut tullut havaittua aiemmin. Tämä oli taas yksi niistä kokemuksista, jonka jälkeen suihku ja puhtaat vaatteet tuntuivat mielettömän hyviltä.

Ancient city youth hostellin oviaukko on koristeltu aiheeseen sopivalla tavalla.

Uusi kaupunki, uudet kujeet

Kuten arvatakin saattaa, ensimmäinen päivä meni lähinnä majoittuessa, itsensä huoltamisessa ja akkujen lataamisessa. Seuraavakin päivä meni hieman puoliteholla, sillä olimme saaneet matkan koettelemuksista kehitettyä hieman flunssan poikasta. Niinpä seuraava päivä päätettiin ottaa rennosti ja kävimme lähinnä kävelemässä ja tutustumassa lähiseutuun – erityisesti jäähdytettyihin sisätiloihin, joissa tukkosena hengittäminen oli huomattavasti helpompaa.

Tämän tehokkuuden heikkenemisen seurauksena teimme päätöksen, että skippaisimme seuraavan välietapiksi suunnitellun pikkupaikkakunnan ja jäisimme nauttimaan Xi’anin tunnelmasta hieman pidemmäksi ajaksi, jatkaen täältä suoraan Shanghaihin aikanaan. Päätös oli viisas ja se mahdollisti kaupungin tarkemman tutkimisen ilman turhia hoppuja. Toisaalta skippaamamme kohde ei sisältänyt juurikaan mitään ihmeellistä ja syy pysähdykselle olisi ollut lähinnä siksi järkevää, ettei hitaalla junayhteydellä yhtäjaksoisen matkan pituudeksi olisi tullut liian pitkää. Se tosiasia, ettei paikkoja hitaisiin juniin ollut tarjollakaan auttoi tähänkin asiaan kummasti.

Yksi lukuisista "pikku" kauppakeskuksista, joita Xi'anin keskustan muurit kätkevät sisäpuolelleen.

Jokaisen pankin edessä kököttää vartiossa aina tälläinen jellona, joka muistuttaa  hyviä kansalaisia olemaan kiltisti.

Poliisi on ystävämme - näitä poliisin kenttäajoneuvoja näkyy joka puolella. Huomion kiinnittää erityisesti nuo "muutamat" pikku kamerat auton katolla. Eihän täällä kukaan kansalaisia seuraa, eihän?

Tässä välissä lienee hyvä mainita pari eroa Beijingin ja Xi’an:in välillä. Ensin mainitussa tuntui olevan hirveän vaikeaa löytää isoja kauppakeskuksia yksittäisten kauppojen sijaan. Kävimme kyllä pariin otteeseen yhdessä kauppakeskuksessa mutta ei se kaksikerroksinen rakennus ollut kovinkaan suuren oloinen huomioiden kansan suuren määrän, jonka luulisi antavan viitteitä suurista ostoskeskuksista. Lisäksi isojen ruokakauppojen löytäminen vaikutti olevan salatiedettä.

"Eksyimme" ensimmäisenä iltana korealaiseen ravintolaan, kun yritimme etsiä viihtyisää paikallisruokaa tarjoavaa syöttölää.

Korealaiseen menuun kuuluu tälläinen riisin ja pizzasta tuttujen ainesten epäpyhä liitto - oli muuten todella hyvää.

Kiinassa sanaa supermarket tunnutaan viljelevän jos jonkinlaisista kioskeista ja yleensä kun mukaan liitetään vielä jokin etuliite ”special” tms niin kopperon koko pienenee entisestään vaikka länkkärittäin katsottuna asian kuvittelisi olevan toisin päin. Niinpä emme Beijingistä löytäneet sellaista kunnon ruokakauppaa, jossa olisi todella päässyt tekemään hintaindeksiä tuotteiden todellisista hinnoista. Lisäksi Beijingistä havaitsi kadulla myytävien hedelmien lähes täydellisen puuttumisen, joka rajoitti myös omaa hedelmiennauttimissykliämme huomattavasti. Muutenkin Kiinassa tuntuu olevan lähinnä meilläkin päin tutuiksi tulleita hedelmiä myynnissä ja kaikki Kaakkois-Aasian reissulta tutuiksi tulleet hedelmät ovat tuontitavaraa.

Xi’anissa tilanne on hyvin toisenlainen monilta osin: Kaupungin keskusta sijaitsee neljätoista kilometriä pitkän neliön mallisen muurin sisäpuolella ja sen pääkadun varressa tuntuu olevan vieri vieren erilaisia kauppakeskuksia pullollaan. Varsinaista suurta ruokakauppaa emme täältäkään tuntuneet ensialkuun löytävämme mutta sitten kun olimme menossa metrotunneliin, bongasimme pienen oven maanalaisessa tunnelissa, joka johti kauppaan. Ihmetykseksemme huomasimme maan alla olevan suuremmankin kauppakeskuksen ja siellä oli myös kunnon kokoinen ruokakauppa.

Kaupungin keskusalueen ympäri kulkee muuri, jonka päällä pystyisi vetäisemään vaikka kohtuumittaisen juoksulenkin. Muurin ympäryysmitta on 11.9 km, korkeus 12m ja leveys paikoitellen jopa 15-18 m. 

Muuria on koristeltu hienoin lyhdyin.

Ruokakauppa on aina hyvä tapa tutustua paikalliseen hintatasoon ja kulutustottumuksiin ja siksi tykkäämme sellaisissa käydä. Lisäksi sieltä sai ostettua joitain aasialaisia mausteita, jotka auttavat paikallisen ruoan kokkaamisessa sitten, kun pääsemme koto-Suomeen. Mausteethan olivat kannattavaa tuontitavaraa jo löytöretkeilijöiden aikoihin, eikä asia ole muuttunut niiden osalta tänä päivänäkään: ne ovat kevyitä ja jotain sellaista, mitä ei välttämättä ole tarjolla omalla maaperällä, joten miksipäs ei?

Kiinassa kattiloita ja paistinpannuja markkinoidaan kaupassa hieman eritavoin:  Tavaratalon kattilaostastolla todellakin demonsroidaan, kuinka välineet selviävät ruoanlaitosta. Aika jännää. 

Samaisessa stokkamaisessa kauppakeskuksessa ollessamme havaitsimme myös toisen huvittavan seikan. Vaikka kauppoja oli runsaasti ja valikoimakin oli mitä laadukkainta niin kun päätimme ostaa jotain ”kansainvälisellä” maksukortilla, niin kuulimme myyjältä, että koko talossa on vain yksi maksupääte, johon voi maksaa kansainvälisellä kortilla – koko talossa! Niinpä seurasimme myyjää seuraavan kerroksen perällä sijainneeseen toimistomaiseen tilaan, jonka kaltereilla varustetun luukun takaa henkilö otti kortin ja yritti alkaa soittelemaan johonkin numeroon kysellen samalla kortin alkuperämaata.

Kymmenen minuutin odottelun jälkeen henkilö ei ilmeisesti saanut ketään kiinni ja paikalle saapui toinen henkilö, joka osasi hoitaa homman ongelmitta. Silti tämä jäi ihmetyttämään meitä suuresti, että oliko se tosiaan näin iso juttu saada yksi korttimaksu hoidettua... eikö siellä tosiaan asioinut riittävästi turisteja, jotta useammankin maksupäätteen hommaaminen olisi tullut kannattavaksi? No, pitäähän sitä aina jollain pystyä lännestä tulleita hämmästyttämään.

Keskustassa sijainnut Belltower. Sisälle olisi päässyt katselemaan - "kohtuullista korvausta" vastaan tietysti.

Takana oleva matala rakennus oli itseasiassa osa suurta maan alle rakennettua kauppakeskusta. Ei olisi päällepäin uskonut, että tuolta löytyy kaikki maailman kalleimmat merkit erikoisliikkeiden kera.

Drum tower oli Bell towerin lähellä sijainnut toinen paikallisnähtävyys.

Terracotta Warriors

Kolmantena päivänä olimme taas lähes täysissä ruumiin ja sielun voimissamme ja valmiita ottamaan tärkeimmät nähtävyydet haltuun. Xi’anin kaupungin keskustan ulkopuolella, noin 50 km itään ja noin tunnin bussimatkan päässä, sijaitsee tämän paikan tärkein ja kuuluisin nähtävyys, jonka vuoksi tähän tiettyyn kaupunkiin matkaa vuosittain lukemattomia turisteja – me heidän joukossaan... Syistä tärkein on nimittäin Terracottasotilaiden armeija.

Tähän nähtävyyskohteeseen oli suhteellisen helppo päästä. Tiedossamme oli, että samaiselta juna-asemalta, jonne olimme aiemmin saapuneet, lähtisi useampia busseja kohti tätä kuuluisaa nähtävyyttä. Kävelimme suoraan parkkialueen jonon perälle ja busseja täytettiin kovalla tahdilla. Matkan hinta bussilla nro 306 on vaivaiset 7 yuania (~0,93e) per nenä.

Perille päästyämme kävelimme totuttuun tapaan kauppakojujen kansoittamaa reittiä itse lipputiskille. Tyrkyllä oli runsaasti englanninkielisiä oppaita, jotka olisivat normaalin opaspalvelun lisäksi voineet ajokortin perusteella tehdä meille edullisesti ja pikaisesti feikki opiskelijakortit, joilla olisi saanut sisäänpääsymaksun puoleen hintaan. Emme kuitenkaan ryhtyneet tähän vippaskonstiin vaan jätimme tarjoukset suosiolla väliin niin oppaiden kuin myös muidenkin palveluiden osalta. Hintaa lipuille tuli nyt 150 rahaa (~20e) per hlö odotetun 90 rahan sijasta, mikä oli ollut hintana vielä muutama vuosi sitten luotto-opuksemme mukaan. Aika monessa paikassa viime vuosina hinnat ovat kokeneet huomattavaa inflaatiota, mikä oli tuttua myös edelliseltä reissultamme parin vuoden takaa.

Kuten kaikilla suurilla nähtävyyksillä, täälläkin oli myynnissä jos jonkinlaista matkamuistoa:  "oravannahkaa", pehmopandoja, you name it.

Reitin varrella oli myös paljon taidetta, jotta tuo vartin kävely ei tuntuisi puuduttavalta.

Terracottasotilaita voi katsella kolmessa eri kuopassa (pit), joista nro 1 on suurin ja nro 3 vaatimattomin. Kaivaukset sijaitsivat säältä suojassa rakennuksien sisällä. Kaivauksen nro 1 yllä oleva rakennus on ”vaatimattomasti” hangaarin kokoinen ja solttujahan siinä montussa riittää!

Kierroksen aloitimme suurimmasta kuopasta, sillä se sattui tulemaan ensimmäisenä vastaan. Opaskirja neuvoi käymään pitit läpi päinvastaisessa järjestyksessä, jotta wow-elämykset olisivat nousujohteisia. Samaa voimme suositella mekin, sillä tässä numerojärjestyksessä 1,2,3 viimeisin ei tuntunut enää missään. Valitettavasti talojen sijoittelu ohjaa kulkijaa menemään ensimmäiseen rakennukseen ensimmäisenä, eikä rakennuksissa itsessään lue ulkopuolella mitään viitteitä, mikä mikin numeroltaan on.

Tässä nähtävyydessä riitti populaa kuin ukkoja kuopassa konsanaan. Siitä huolimatta kaiteen reunalle mahtui ihan hyvin ihailemaan noita muinaisia hiekkamiehiä – olihan rakennus sentään valtaisa halli. No, lienee aika hieman valoittaa mistä tässä hommassa oikeastaan on kyse...

Alueella sijainnut museorakennus

Kiinan terracottasotilaat ovat yksi maailman kuuluisimmista arkeologisista löydöistä ja UNESCON suojeluskohteista. Haudat havaittiin vahingossa 1970-luvun puolivälissä, kun paikalle oltiin rakentamassa kaivoa, jonka aukko tunkeutui sisälle onttoon hautakammioon. Tämä aarre on ollut haudattuna yli 2000 vuotta. Kyseessä on armeija oikean ihmisen kokoisia, savesta tehtyjä sotilaita, joilla jokaisella on yksilölliset naamat. Terracottaarmeijan takana on Kiinan ensimmäiseksi keisariksi tituleerattu QinShi Huang, joka yhdisti Kiinan palaset yhdeksi valtioksi 221 ekr.

Kolmannesta kuopasta löydettiin 72 sotilasta ja hevosta, toisesta kuopasta 1300 sotilasta ja hevosta ja ensimmäisen kuopan uskotaan sisältävän noin 6000 sotilasta ja hevosta, joista 2000 on nähtävillä. Kaikki suurimman kuopan sotilaat katsovat itään kohti ollen valmiina sotaan. Mukana on ollut alun perin myös puusta tehtyjä vaunuja mutta ne eivät ole kestäneet ajan hammasta. Lisäksi sotilailla oli alun perin pronssista tehdyt aseet, mutta ne hävisivät haudanryöstön yhteydessä joitain vuosia kyseisen keisarin kuoleman jälkeen.

Pit no 1 vaatimattomine pikku patsaskokoelmineen.

Soltut olivat aikoinaan varustettuja tälläisin asein.

Päätöntä juttua riitti. Ilmeisesti aika moni sotilas oli lomalla käynyt  testaamassa ranskalaisen Joseph-Ignace Guillotinin tutuksi tekemää työkalua.

Terracottasotilailla on havaittavissa selkeä sotilallinen hierarkia. Haudoista on löytynyt erikseen kenraalin pukeissa olevia henkilöitä, pienempiä sotilasjohtajia, vaununkuljettajia, jousi- ja miekkamiehiä sekä ratsusotilaita jne. Juuri sotilaiden asennoista ja pukineista on voitu päätellä paljon asioita, joita enää tänäpäivänä ei kuopissa ole olemassa. Nämä ovat juuri niitä seikkoja, jotka vangitsevat katseen ja pakottavat silmäilemään sadoissa sotilaissa olevia yksityiskohtia pitkään ja hartaasti.

Tiukkoja ilmeitä riitti. Hämmästyttävintä kuitenkin on näiden patsaiden inhimilliset piirteet, jotka ovat kaikilla yksilöllisiä.

Kenraalilla astetta hienommat vermeet.

Polvistunut varsijousimies valmiina taistohon.

Jousiampuja. Tämän edessä oli poseeraamassa eräs tukevan kokoinen jenkkituristi, joka asennostaan päätellen kuvitteli kyseessä olleen kung-fu mestari.

Haudattujen sotilaiden takana uskotaan olevan ajatus siitä, että keisari uskoi hallitsevansa tuonpuoleista tämän kyseisen armeijan avulla. Me uskomme, että kun kenelle tahansa annettaisiin rajaton valta ja riittävästi aikaa, niin eiköhän sieltä alkaisi jossain vaiheessa syntyä jonkinnäköistä ylisuurta pyramidia tai järkyttävää määrää ihmisen kokoisia tinasotilaita, joita vain riittävän suuruudenhullu mieli voi saada aikaan. Tämä hallitsija lienee käskenyt kaikki soturinsa käymään veistättämässä näköispatsaansa, koska tuskin kenelläkään taiteilijalla olisi riittänyt mielikuvitusta tehdä tyhjästä tuhansia erinäköisiä naamoja.

Aika tiivis tunnelma kavereilla tuolla kuopassa.

Mies terracotta-armeijan takana on haudattuna parin kilometrin päähän armeijan perään hautapaikkaan, jota rakennettiin 38 vuotta. Hautaa ei ole voitu kaivaa kunnolla esiin, koska työn katsotaan olevan ansoituksista johtuen liian riskialtista. Haudassa on kuitenkin havaittu olevan huomattava määrä erilaisia aarteita, palatseja ja puolustusjärjestelmiä, jotka ovat edelleen koskemattomia. Tämän lisäksi haudan rakentaneiden ihmisten määrästä liikkuu kaikenlaisia arvioita aina 720 000 ilmaistyöläiseen asti.

Yksi asia on kuitenkin varmaa: tämä mies oli kiistelty mahtimies. Häntä on pidetty kaikkien tyrannien isänä mutta toisaalta hän on saavuttanut hirveän määrän kehitystä, johon harva on tässä maailmassa pystynyt. Nykyisin Kiinan kommunistinen puolue on alkanut viimein antaa arvoa myös miehen tuottamalle kehitykselle kaikkien niiden hirmutekojen lisäksi, joista hänet tunnetaan. Wikipedia-artikkeli  Qin Shi Huang:ista on varsin mielenkiintoista luettavaa.

Tässä tosi-turisti saisi toteuttaa itseään terracottasotilaana ja kuvauttaa itsensä sotilaan ruhossa - kohtuullista 10 yuanin korvausta vastaan tietysti.

Paluu "arkeen"

Terracotta-armeijakierroksen jälkeen oli aika suunnata takaisin kohti Xi’an:in kaupunkia ja siellä sijaitsevaa majapaikkaamme. Oli syntynyt tarve päästä tankkaamaan lisää energiaa, koska tämä 35+ asteen kuumuudessa touhuaminen on rankkaa puuhaa, uskokaa tahi älkää. Päätimme arvalla mennä syömään erääseen ravintolaan läheisen kauppakeskuksen alakerrassa. Siellä oli katon rajassa valotauluissa kuvia annoksista varustettuna kiinalaisine selosteteksteineen.

Teksteistähän ei tietystikään irronnut mitään, eikä tarjoilijoiden tyypillisen olematon (kirjaimellisesti olematon) englanninkielinen sanasto auttanut sopivan sapuskan valitsemisessa. Niinpä harkinnan jälkeen päätimme uskaltautua kokeilemaan paria annosta kuviin perustuen, joista toinen näytti naudanliha-annokselta ja toinen nuudeli-kasvis-annokselta. No tuo naudanliha-annos oli sitten joitain makkarannäköisiä paloja papujen kera ja se nuudeliannos oli jotain kasvista, jossa ei nuudeleista ollut tietoakaan.

Yhteistä näille annoksille oli se, että ne molemmat olivat varsin tulisia kokonaisuuksia. Taistelimme toisen annoksen alas maistellen myös tuota nuudelimaista koostumusta jonkin verran, pienten riisikippojen ja puolilitraisten vesipullojen kera. Makunautinnosta ei kyllä tällä kertaa voida puhua mutta tiesimme sen olevan vain ajan kysymys, koska ensimmäinen ”huti” tulisi vastaan. Toisaalta, jos ei koskaan uskaltaudu maistamaan mitään uutta ja tuntematonta, niin ei koskaan löydä mitään oikeasti elämyksellistä ja hyvää syötävää. Siksi tämäkään kokemus ei meitä lannistanut sen enempää.

Päätimme näiden polttavien kokemusten päätteeksi hieman helpottaa suun pieniä soittokuntia kylmillä milkshakeilla, jotka paransivat makuhermoja kummasti. Tämän jälkeen päivä olikin aikalailla pulkassa ja oli aika vetäytyä majoitusta kohti.

"Hieman" tulista paikallissafkaa. Oikeassa kipossa on jotain aivan muuta kuin nuudeleita mutta emme ole edelleenään aivan varmoja, mitä se oli.

Kohottakaamme malja Lipton Yellow labelille...

Väljennetty aikataulu Xi’anin osalta antoi meille mahdollisuuden pureutua entistä tarkemmin arjen ihmeisiin. Päätimme viettää neljännen päivän kierrellen kaupunkia bongaillen joitain hienoja rakennuksia ja samalla kävellen ympäriinsä.

Aloitimme taipaleen astumalla sisään erääseen teeshoppiin, jonka olimme aiemmin ohikävellessä bonganeet. Teehän on kiinalaisille se, mitä vodka on itänaapureillemme. Teetä varten on perustettu ympäriinsä erikoistuneita kauppoja, sen ympärille rakentuu erilaisia seremonioita ja juhlia ja sitä nautitaan terveyden edistämiseksi joskus jopa useita kertoja päivässä. Sanalla sanoen: tee on siis iso juttu täällä päin maailmaa.

Astuimme siis sisään tuohon hienosti sisustettuun liikkeeseen kysyäksemme tiettyä teelajiketta, jota olimme ajatelleet ostaa. Varoituksen sanana sanottakoon, ettei näihin shoppeihin kannata mennä kiireessä, sillä homma saattaa viedä aikaa hieman enemmän, mihin länkkäriostaja on yleensä tottunut.

Sisällä kysyimme eräältä myyjältä heti, että löytyisikö heiltä tätä tiettyä teelajiketta. Omasta mielestämme ääntämys meni ihan kiinalaisittain mutta hetkeä myöhemmin ymmärsimme, että vastapuoli oli ymmärtänyt mongerruksestamme vain sen ”tee”-osuuden. Saimme ensin käsiimme tervetuliaisteekupposet ja kehoituksen istua alas pienen pöydän äärelle. Kolmannen tai neljännen kehoituksen jälkeen istuimme lopulta alas yhdessä parin liikkeen myyjän kanssa. Edessä oli teekattaus – tai kokonainen setti erilaisia kippoja, kupposia ja kannuja.

Eteemme tuotiin hieno lahjapakkauksen oloinen teepaketti. Samalla eräs myyjä oli jo kaivanut pienen pussukan kyseistä lajiketta ja teepannu oli laitettu porisemaan toisen myyjän toimesta. Ilmeisesti tapana on, ettei ”sikaa” osteta säkissä ilman, että sitä on ensin maistettu.

Oikeaoppisesti tehtynä vesi keitetään ensin yhdessä pannussa, josta sitä kaadetaan muutaman desin annoksia sekoituskippoon, jossa itse tee likoaa siivilässä. Kun tee on haudutettu muutaman minuutin ajan, se kaadetaan tarjoilukannuun ja hautumaan voidaan laittaa taas uusi annos.

Me kun emme ihan tarkalleen tienneet tälläisen ”seremonian” etikettisääntöjä, olimme hieman hämmennyksessä, miten meidän tulisi toimia, jottemme vain loukkaisi isäntiämme. Kun olimme juoneet pienet teekuppimme lähes tyhjiksi, ne täytettiin uudestaan. Samalla liikkeen koko muukin henkilökunta, kolme henkilöä, ottivat teetä itselleen. Ajattelimme, että meidän pitää ilmeisesti juoda loppuun se tarjoiluastiassa oleva teemäärä.

Tässä välissä kerrottakoon, että kysyimme teen tyyppiä ja saimme kuulla, että se oli hienointa teetä, mitä liikkeestä löytyi. Hinta oli 480 yuania (64e) per kyseinen pöydällä ollut lahjapakkaus. Se kuulemma edisti kehon hyvinvointia. Omissa mielissämme ajattelimme, että maistuupa tämä ihmeellisen paljon samalta, kuin Liptonin tuttu Yellow label –tee, mutta tietysti vastasimme takaisin vain, että se on todella hyvää teetä. Nyt täytyy siis äkkiä nostaa Liptonin teen arvostuskurssia, koska kyseessähän täytyy olla todella laadukasta teetä.

Teen hinnan kuultuamme, tiesimme jo, ettemme tulisi sitä ostamaan. Samalla kuitenkin mietimme, että meidän lienee pakko juoda tarjolla oleva tee loppuun, koska muutoin haaskaisimme erittäin kallista teetä. Nyt ymmärsimme myös paremmin, miksi kaikki paikallaolevat myyjät halusivat maistaa ja santsata kyseistä teetä – tuskin joisivat tätä kuitenkaan päivittäin. Kun tarjoiluastia oli tyhjenemässä, eräs myyjistä teki kannusta uuden satsin teetä hauduttimen kautta tarjoiltavaksi. Homman jatkuessa aloimme uskoa, että joutuisimme juomaan koko kannun tyhjäksi ennen kuin siitä kehtaisi nousta. Sitten tapahtui sekin, että yksi myyjistä täytti lisää vettä itse teekannuun, jolloin lopulta tajusimme, että meidän on pakko sanoa jossain vaiheessa itse että nyt riittää tai muuten istuisimme siinä iltaan asti.

Näytimme lopulta, että tämä riittää ja kysyimme, että olisiko heillä jotain muuta sopivaa teetä. Meille esiteltiin hyllyssä olevia hienoja pakkauksia, joita he olisivat myös olleet valmiina tarjoilemaan maistiaisena. Samalla he avasivat pieniä pakkauksia, joissa oli jotain kukkaa ja maistoimme sitä. Maku muistutti rusinaa. Valikoimme lopulta puodista erään hintaluokkaamme sopivan teen, ei ihan puodin halvimmasta päästä kuitenkaan, ja kerroimme ettei siitä tarvinnut tehdä maistiaisia ennen ostopäätöstä. Tee oli kuulemma Shaanxin (ei Shanxin) maakunnan kuuluisinta vihreää teetä ja siinä on terveyttä edistäviä vaikutuksia. Se sopi meille passelisti ja ostimme teen. Tämän jälkeen pääsimme vihdoin, noin ehkä 45 minuutin visiitin jälkeen, jatkamaan matkaamme terveyttä edistettyinä.

Kierros jatkui kaupungin satunnaisia nähtävyyksiä katselemaan

Xi'anissa, kuten niin monissa muissakin kaupungeissa riittää kaikkea hienoa, jota satunnainen matkaaja voi käydä ihmettelemässä. Kun mitään pakollista nähtävää ei ollut ohjelmassa, päätimme lähteä kävelemän muurien ulkopuolelle ja suunnistaa kohti aluetta, jossa olisi ainakin isompi hanhipagoda ja mahdollisesti muutakin mielenkiintoista. Kävelyä oli siis tiedossa ainakin pariksi tunniksi.

Susirajoista viis - Tiemme kävi rohkeasti kohti kehä III:n ulkopuolisia alueita

Turistikarttaan luottaen, tämän pitäisi olla osa stadium-kompleksia.

Kaupungin historiamuseo

Kuljettuamme toista tuntia muurin rajojen ulkopuolella, saavuimme paikalle, jonka turistikarttakin näytti Giant Wild Goose Pagodan sijaintipaikaksi. Itse pagodahan, iso tahi pieni, oli mielestämme melko perus-pagoda, eikä se sinänsä herättänyt mitään huippusuuria tunteita. Se, mikä tästäkin teki hienoa oli, että iltaisin täällä oli suihkulähteillä tehty show, jonka aikoihin satuimme juuri paikalle - sattumalta varsin hyvä ajoitus siis.

Ukonkin ketju on päässyt hieman näyttävämpään taloon.

Vuonna 652 rakennettu Giant Wild Goose Pagoda ja iltaisin järjestettävä suihkulähde-show.

Pagodan jälkeen päätimme vielä jatkaa matkaa, koska samaisen tien varrella piti olla vielä Tang-dynastian aikainen kesähuvila, jossa kuvien mukaan oli leppoisan näköisiä maisemia. Ongelmia tässä oli kuitenkin kaksi: kello alkoi olla jo yli kuusi, joka tarkoitti valoisan ajan päättymisen lähenemistä sekä se, että turistikartta alkoi tulla tiensä päähän, jolloin etsintä tapahtui hieman sokkona. Olimme varautunut ensimmäiseen siten, että olimme kirjanneet jo hyvän aikaa tietä kulkevien bussien numeroita ylös, koska ajattelimme mennä takaisin bussilla ja metrolla. 

Jälkimmäiseen probleemaan ei kuitenkaan ollut tarjolla hyvää ratkaisua, emmekä sitten lopulta löytäneet tarjolla olleilla ohjeilla haluamaamme kesäpalatsia. Niinpä päätimme seitsemän paikkeilla luopua leikistä ja palata tukikohtaan päin. Hyppäsimme bussiin, joka ajoi samaista tietä metroasemalle. Asemalta meillä oli helppoa päästä omaan majapaikkaamme, joka sijaitsi samaisen (toistaiseksi ainoan) metroverkon varrella. Metroratoja Xi'anissa on rakenteilla ja suunnitteilla useita mutta toistaiseksi vasta yksi (linja 2) on avattu ja toinen (linja 1) avataan käsittääksemme vielä tämän vuoden aikana.

Päivän patikkamatkan päätteeksi oli aika tankata leipämoottoreita. Herkkuja mentiin syömöön kaupungin toistaiseksi parhaat safkat tarjonneeseen korealaiseen ravintolaan. Lautasilla BBQ-kana-sipulivartaita, friteerattuja katkarapuja sekä nautaan käärittyjä Enokitake-sieniä - slurps!

Hyvän ruoan jälkeen oli aika vetäytyä kohti majapaikkaa suunnittelemaan tulevia koitoksia. Niinpä tämäkin päivä saatiin kunnialla päätökseen. Sellaisen asian voisi vielä tässä mainita, jonka olemme havainneet monessa paikassa tallustellessamme ympäri Xi'ania: täällä tuntuu, että kaikki julkiset tilat ja kauppakeskukset rakennetaan valmiiksi siten, että niitä on helppoa laajentaa tarpeen tullessa. Kauppakeskuksissa on usein pari kolme ylintä kerrosta vielä täysin tyhjänä odottamassa uusia liikkeitä ja uusimmalla, nopeiden junien asemallakin terminaalirakennus oli tehty siten, että se oli katkaistu jostain kohtaan tilanjakajien ja verhojen avulla mutta rakennus oli tehty huomattavasti suuremmaksi odottamaan tulevia liikennöintitarpeita. Hyvähän se on ennakoida...

Muslim Quarters - pieni lokaalinoloinen ja aktiivinen kauppa-alue

Viimeinen päivämme Xi'anissa oli jälleen sellainen, jossa jouduimme luopumaan majoituspaikastamme puolilta päivin mutta jatkojunayhteytemme lähtisi vasta iltamyöhään. Reitin juna-asemalle olimme varmistaneet jo aiemmin, kun kävimme paikanpäällä ostamassa liput nopeaan yöjunaan. Liput Xi'anista Shanghaihin kustansivat kahdelta hengeltä yli 100 euroa soft sleeper -luokassa mutta kuten aiemmin jo totesimmekin, vaihtoehdot olivat hyvin vähissä, kun mielimme päästä eteenpäin etapilla.

Pohjoinen juna-asema oli sopivasti metroyhteyden päässä ja tiesimme matkaan kuluvan alle puoli tuntia. Niinpä pystyimme vielä lähtöpäivänä käymään rauhassa katselemassa paikkoja. Hostelleihin voi yleensä jättää painavimmat kantamukset päivän ajaksi, jotta liikkuminenkin on huomattavan helppoa huoneen puuttumisesta riippumatta.

Olimme tarkoituksella jättäneet viimeiselle päivälle Muslin Quarters -nimisen alueen, jossa oli paljon edullisia matkamuistotavaroita ja kaikkea muuta mahdollista myyviä kojuja kapeilla käytävillä. Meitä ei niinkään kiinnostaneet itse matkamuistoroinat vaan tuo atmosfääri, joka noilla kapeilla kaduilla vallitsee. Tämä on juuri sitä Kiinaa, jota tänne tullessa odotimmekin näkevämme: paljon ahkeria ihmisiä ja kaikkea mahdollista myytävää ja ostettavaa - touhu oli kuin muurahaispesässä.

Muslin Quartersin sokkeloiden yksi "pääkaduista".

Lihaa oli herkullisesti myytävänä rakennustyömaan vieressä - kärpäsille ainakin tuntui kelpaavan.

Lianhua Park - rauhaa kaupungin keskellä

Kun aikaa kerran oli jäljellä riittävästi, eikä Xi'anissa vallitse kovinkaan näkyvästi terassi- tai katukahvilakulttuurikaan, joissa aikaa voisi viettää leppoisasti, päätimme mennä katsastamaan vielä yhden puiston, joka sijaitsi lähellä entistä majapaikkaamme - ja kyllä se kannattikin.

Lianhua park on pikkiriikkinen huvipuisto. Siellä on hieman jotain perus huvipuistolaitteita ja rullaluisteluratoja lapsille, jonka lisäksi sieltä löytyy lampi, jossa perheet voivat ajella polkuveneillä. Näiden lisäksi puistosta löytyy meitä eniten miellyttänyt näky: japanilaistyylinen puutarha, joka toi harmoniaa ja rauhaa keskellä vilkasta kaupunkia.

Leppoisa lampi lapsiperheille polkuvesikulkuvälineineen.

Japanilaistyylisessä puutarhassa riittää näyttävyyttä ja kauniita muotoja.

Puutarhan rauhallisessa tunnelmassa kelpasi myös paikallisen kuoron pitää viikkotreenejä.

Lotus-kukat kukkivat lumpeiden seassa

Kuten kaikissa paikoissa tapahtuu aikanaan, nyt oli myös Xi'anissa tullut se aika, kun tie jalkojen alla oli alkanut polttamaan - oli aika jatkaa matkaa. Tiesimme, että edessämme olisi taas pitkä junamatka ja päätimme valmistautua siihen syömällä maittavasti. Sen jälkeen oli vielä aikaa pysähtyä hetkeksi uunottamaan ja nauttimaan yhdet paikalliset Tsingtao-huurteiset ennen kuin tiemme veisi kohti Xi'anin pohjoista juna-asemaa.

Me lähdemme jatkamaan matkaa kohti Shanghaita, kohti uusia nähtävyyksiä ja elämyksiä. Kiitos ja näkemiin Xi'an!

- Two backpackers