Durian fruit

Durian fruit
Durian hedelmä

maanantai 27. kesäkuuta 2011

Cat Ba Island, Halong Bay, Vietnam - Parasta, mitä Vietnamilla on tarjota

Welcome to Cat Ba island.


Hei. Nyt on sateet lakannut ja olemme päässeet uuteen kohteeseen: Cat Ba:n saarelle ja majoittuneet Cat Ba town:iin, erääseen hotelliin lukuisista samaisella rantakadulla olevista vaihtoehdoista. Hotelli on perhevetoinen ja palvelusväkenä tuntuu olevan vain lapsia. Huone ja hinta ovat kohdallaan (200 000 dongia / yö ~6,75e). Ainoat havaitsemamme huonot puolet ovat ne, että aulatilassa haisee kala, jonka eräpäivä tuntuu menneen umpeen aikapäiviä sitten ja se, että wc:n lämminvesivaraajan mutterit ovat ruostuneet ja siten vuotavat uhkaavan näköisinä. Onneksi kerkenemme poistua ennen kuin itse räjähdys tapahtuu (tällä kertaa).  Laosin Vientianessahan huoneemme wc:n lavuaarin eräs putkista poksahti juuri visiittimme aikana, vaikka se ei aiheuttanutkaan meille mitään haittaa tai toimenpiteitä.




Esittelyssä hieno ja mahtava Cat Ba:

Tulimme pohdittuamme asiaa siihen tulokseen, ettemme me pysty mitenkään saamaan teitä ymmärtämään pelkkien sanojen voimalla, mitä hienoa Halong Bay:ssä ja Cat Ba:n (joka on Halong Bayn paraatipaikoilla), alueen ainoan asutun saaren ympäristössä. Kehoitamme teitä lukemaan oheiset wikipedia-artikkelit (Halongin lahti / Halong Bay) ja (Cat Ba island), jos haluatte tarkempaa tietoa kohteesta. Me päädyimme siihen lopputulokseen, että ainoa tapa antaa teille edes rippeitä kokemastamme hienoudesta on runsaan kuvatarinan avulla. Esitetyt kuvat ovat kuvausjärjestyksessä. Lämmittelynä kerrottakoon, että vaikka kuvia tuntuu olevan kohtuullisen paljon (noin 50 kpl), ne kannattaa todellakin selata läpi. Meillä oli paikoitellen jopa vaikeuksia rajata tähän vain viitisenkymmentä otosta kokonaissaldostamme (yli 1000 kuvaa, jotka kaikki on otettu samana päivänä ollen näin ylivoimainen kuvausennätys matkamme kohdalla). Joko alkoi vaikuttamaan lupaavalta? Pahoittelemme, jos tämänkertainen blogi tukkii työpaikkojenne tai kotinne nettiliikenteen mutta on se sen arvoista...

Ennen kuin päästämme teidät "matkalle", pohjustamme kuitenkin hieman tapahtumia: Saapuessamme Cat Ba:lle, olimme jo lievästi myöhässä aikataulustamme, lähinnä paripäiväisen sateen vuoksi. Matka Cat Ba:lle taittui kolmen tunnin slowboat-kyydillä, joka välillä muistutti varsin paljon Linnanmäen Viikinki-laitetta tuulen (ja sitä kautta aallokon) ollessa edelleen suhteellisen kova. Cat Ba sijaitsee avomerellä, keskellä kuuluisaa Halong Bay:tä, joka on eräs "maailman kahdeksasta luonnonihmeestä".

Cat Ba townin rantatie on suhteellisen rauhallinen.

Rantakatu on täynnä hotelleja toisensa perään. Valkoisia turisteja ei kuitenkaan ole häiriöksi asti. Suurin turistiryhmä ovat kiinalaiset.

Tämä slowboat-"purkki" toi meidät turvallisesti perille saarelle.

Cat Ba town sijaitsee lahden poukamassa, joka on suhteellisen täynnä veneitä.

Iltanäkymä lahdelle on hienoa katsottavaa. Jokaisessa veneessä on oma valaistuksensa, joka kokonaisuutena näyttää todella upealta.



Sataman tervetulokaarikin on tietysti valaistu komean näköiseksi.


Me varasimme aikatauluumme nojaten Cat Ba:lle käytettäväksi vain saapumispäivän ja yhden kokonaisen päivän eli siis kaksi yötä. Näin ollen emme kerinneet tutustumaan puolet saaren pinta-alasta kattaneeseen luonnonsuojelualueeseen, jossa olisi ollut paitsi upeita näkymiä, myös laaja kirjo erilaisia villieläimiä. Sen sijaan otimme yhden kokonaisen päivän kestävän "veneretken", joka sisälsi veneilyä Halong Bay:llä, kajakointia eräässä poukamassa, uintia toisessa poukamassa, käynnin uskomattoman hienossa luolastossa, paljon veneilyä ja lopuksi vielä käynnin Monkey islandin valkoisella hiekkarannalla uimassa. Lisäksi saimme tietysti nauttia yhteislounaan muiden matkustajien kanssa veneellä ollessamme. Tarjolla oli meren eläviä herkkuja ja kasviksia riisin kera - nam. Tällä reissulla siis kartoitimme laajan kuvakokoelmamme, joka ei kuitenkaan läheskään vastannut todellista kokemaamme ja näkemäämme. Yritetään nyt kuitenkin...




"Le Voyage"


Matka alkoi bussikuljetuksella saaren toiselle satamapaikalle, josta pääsimme sutjakasti venekytiin.

Tässä kohtaa laiskoille (jotka eivät viitsineet lukea yllämainittuja artikkeleita) mainittakoon, että Halong Bay sisältää siis lukuisia merestä "nousevia" korkeita kalliosaaria (limestones in english).

Ympärillemme aukesi toinen toistaan näyttävämpiä kalliosaaria jatkuvalla syötöllä.





Tunnelma oli, kuin olisimme olleet esimerkiksi Caribialla.



Kallioiden alareunat olivat paikoitellen eroosioituneet, joka näkyi hyvin laskuveden aikoihin.




Kyllä näissä maisemissa kelpasi seilata tyynessä meressä tuntien tuulenvireen iholla samalla katsoen laivan kannelta ympärilleen ja ihmetellen luonnon kauneutta.


Teimme ensimmäisen välipysähdyksen kelluvalle lautalle, jossa oli erilaisia mereneläviä (kuvassa osterit) odottamassa lautaselle päätymistään. Näitä lauttoja oli matkamme varrella useita. Niissä asusti ihmisiä, joilla oli usein seuranaan ketterästi liikkuvia "lauttakoiria".

Tässä saimme tunnin verran tutkiskella lähiseutuja kajakoimalla. Tällä kertaa ympäristö oli huomattavasti rauhallisempi ja kajakointikin oli siten lasten leikkiä.

Välillä kohtasimme paikkoja, joihin oli kertynyt pieniä hiekkakerrostumia, "minibiitsejä".






Kajakkimme olivat tällä kerralla kannellisia malleja - ei näissäkään aivan välttynyt kastumiselta mutta päivä oli suhteellisen kuuma ja vaatteet kuivuivat nopeasti.

Tälläinen kalan rumilus oli eräs, joka ootti kaiketi pannulle pääsyä.

Tälläisiäkin ketteriä pikku kavereita oli verkkoaltaissa.

Tässä kokonaiskuva lautasta, jolla vierailimme. Lautalla asustaneet kaksi koiraa olivat todella ketteriä menemään kapeilla lautapoluilla ja he tykkäsivät (vaihtelun vuoksi ilmeisesti) käydä merkkailemassa pysähtyviä paatteja reviirikseen.

Ja matkamme jatkui taas keskellä kalliosaaria.

Paattimme keula on erikoisesti muotoiltu. Tämä toimii ehkä rantautuessa mutta asia kostautui, kun suunnistimme avomerellä aaltojen ollessa voimakkaita ja korkeita - sisään tuprusi vettä tasaiseen tahtiin, joka alkoi jo hieman säikyttää kyydissäolijoitakin. Mitään ei kuitenkaan sattunut ja selvisimme kokemuksesta kuivin nahoin. Välissä tosin matkustajat alkoivat pakata jo mukana ollutta elektroniikkaansa vesitiiviisiin pussukoihin "varmuuden välttämiseksi".


Sitten oli uimisen aika. Paatti pysäytettiin keskelle ympärillä olleita kalliovuoria ja pääsimme ottamaan kosketusta lämpimään (ja suolaiseen) meriveteen...

Päätimme tietysti uida parin sadan metrin päässä olleelle hiekkarannalle ihailemaan rantautuneita korallinpalasia...

ja erilaisia korallinpalasia ja simpukankuoria oli paljon, toinen toistaan ihmeellisemmän näköisiä. Tämän jälkeen uimme takaisin paatille, kuivattelimme kannella auringon paistaessa ja matka jatkui. Jonkin ajan kuluttua saimme kutsun paatin sisätiloihin, jossa meitä odotti kattaus. Se oli toteutettu siten, että muutama ruokalaji oli tarjolla kaikkien edessä ja saimme ottaa niistä kukin tarpeeksemme. Tarjolla oli kalaa, kevätkääryleitä, riisä, kasvis-äyriäis-sekoitusta, pinaattia sekä kurkkua ja porkkanaa. Siis herkkuruokaa nautittuna kelluvassa "ravintolassa" keskustellen uusien tuttavuuksien kanssa - mikä olisikaan tätä parempaa?

Tämä kallio oli hauskan näköinen ollessaan erityisen kapea.

Sitten pääsimmekin ihailemaan maisemia hieman korkeammalta. Kipusimme portaita kohti erästä nähtävyyttä.

Kyse oli luonnon muovaamasta luolastosta, joka tällä kertaa oli erittäin hienosti valaistu. Lisäksi jo tässä maassa totuttuun tapaan, paikassa oli selkeät käytävät ja yksiselitteinen kulkusuunta, ettei tarvitsisi alkaa ajattelemaan ristiriitaisia asioita.

Luolastoon pääsi myös hiukkasen luonnonvaloa seinämässä olleesta "ikkunasta".




Luolasto oli kokonaisuudessaan upeaa katseltavaa, eikä näistä luolia läpikäyneistä konkareistakaan tuntunut hetkeäkään tylsistyttävältä - päin vastoin. Tunnelma oli kaiken lisäksi mukavan viileä ja kosteahko.

Sitten oli aika palata reitin toisesta päästä ulkoilmaan. Tällä välillä paattimme oli rantautunut poukaman toisella reunuksella olleeseen laituriin ja henkilökunta odotti siellä matkustajiaan nokkaunilla.

Tämän jälkeen matka jatkui parin tunnin ajan osittain avomerellä aallokossa, osittain kannella nokostellessa. Suunta oli kohti monkey islandia eli apinasaarta.

Apinasaarella emme nähneet varsinaisia apina-asukkeja vaan pääsimme puoleksi tunniksi uiskentelemaan mereen ja nauttimaan rantaelämää.

Kello oli jo puoli viiden paikkeilla ja tästä olikin aika suunnata jo kohti lähtösatamaa. Matka ei ollut pitkä ja olimme sovittuna aikana klo 17 takaisin "omilla kulmilla". Näin oli päättynyt upea retkemme ja voimme kertoa, että se oli joka dongin arvoinen kokemus. Tämä yhdeksän tuntia kestänyt "Paketti" ruokineen taisi maksaa 335 000 dongia (eli noin 11,33e) per henkilö. Joskus suosimme mielellämme näitä nähtävyyskierroksia kun omatoiminen matkailu ei onnistuisi ja vaihtoehtona olisi jättää moiset hienoudet väliin.

Ja paluu maan kamaralle


Kerroimme aluksi, että Cat Ba tarjoasi myös muutakin tekemistä kuin veneretkeilypuitteet. Olimme tuloiltanamme hämärän aikana käyneet katsastamassa yhden kolmesta kilometrin säteellä olevasta rannasta ja kävimme retkipäivän jälkeen, nautittuamme ensin paivällistä, katsastamassa vielä toisenkin rannan. Täytyy sanoa, että saaren hiekkarannatkin olivat varsin näyttäviä kallioympäryksineen ja taustamaisemineen. Meillä ei ollut kuitenkaan aikaa moisilla lorvia mutta ehkä saamme myöhemmin Vietnamissa vielä osamme rantaelämästäkin... ehkäpä.

Nyt on kuitenkin aika palata vielä arkisiin asioihin. Meillä oli kestänyt näin kauan, ennen kuin ehdimme käsiksi jo aiemmin mainitsemaamme päivän eksoottiseen hedelmään. Tarkemmalla tutkimisella selvisi, että kyseessä oli "green apple guava" -guavalajike, jonka maku muistutti paljon hunajamelonia. Maku oli siis makea ja kohtalaisen vetinen, ei erikoinen mutta nautittavan hyvä.

Seuraavaksi edessämme on piiiitkä matkapäivä. Aloitamme sen klo 9.00 lähtevällä, vajaa tunnin kestävällä bussikyydillä saaren toisella laidalla sijaitsevaan toiseen satamaan, josta fast ferry -kuljetus lähtee mantereelle. Mantereelta kävelemme katsastamaan Haiphongin juna-aseman tarjontaa ja otamme varmaankin bussin Hanoihin. Joudumme siis palaamaan matkaa melkoisesti takaisin päin. Hanoista otamme vielä yöbussin tai -junan sitten Hue:ta kohden, jossa meidän pitäisi olla perillä aamutuimaan - kevyt vuorokauden kestävä matkarupeama edessä siis. Hue sijaitsee etelässä päin, Vietnamin puolen välin paikkeilla. Seuraavat terveiset siis sieltä. Toivottavasti nautitte tämänkertaisista antimista edellistä kirjoitusta enemmän.

Se on moi!

2 kommenttia:

  1. Saatte matkakertomuksessanne reisunne vaikuttamaan leppoisalta rantalomalta hyvän ruuan ja juoman kera. Todellisuudessa olette nähneet paljon vaivaa ja käyttäneet paljon nuorta energiaa, joten kaikki vaikuttaa niin helpolta. Mahtavaa, ei onnistuisi tavalliselta tallaajalta. Innolla odotellaan seuraavia raporttejanne.
    PS. Juhannuksena maisteltiin eksoottisia hedelmiä Heinävedellä.

    VastaaPoista
  2. Energiaa kuluu järkkäilyihin kyllä, mutta on se sen arvoista.

    VastaaPoista

kirjoita tähän kommenttisi